Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 5. elokuuta 2016

Pelkään kyynistyväni


Johtuu maailman tilanteesta. Tuntuu, että menneinä vuosikymmeninä ihmiskunta oli ottanut opikseen toisen maailmansodan kauhuista ja yhteiskunnat kehittyivät demokratian suuntaan. Euroopan unioni on esimerkki uudesta sopimisen ja rauhanomaisen rinnakkaiselon kulttuurista. Ihmisoikeudet ainakin yritettiin ottaa tosissaan.

Nyt Euroopan unioni tuntuu nitisevän liitoksistaan ja USA:n mahdollisen presidentin väitetään kyselleen, eikö ydinaseita voisi käyttääkin.

Kun ajatellaan Euroopan pakolaiskriisiä, mitä tulee mieleen Ranskan suuren vallankumouksen perusteeseistä vapaus, veljeys ja tasa-arvo? Taitavat olla kevyissä kantimissa.

Kun pakolaiset tulevat hirvittävistä olosuhteista, meidän velvollisuutemme on auttaa. On autettukin, mutta nyt rakennetaan aitoja. Suomessa oltiin jo lähes paniikissa, kun pakolaisia tuli sekä idästä että lännestä. Nyt kun tilanne on ohi, on rauha laskeutunut lintukotoon eikä moniakaan taida kiinnostaa, miten pakolaisille nyt käy. Välimerellä hukkuu jatkuvasti pakolaisia. Osa onnistutaan pelastamaan, mutta suuri kuva näyttää olevan "Who cares?".

En väitä olevani niin viisas, että osaisin ratkaista pakolaisongelman.

Minä haluan ihan periaatteessa olla antirasisti. En silti tunne olevani täysin vapaa rasismista, valitettavasti. Oletteko kuulleet suomalaisperheestä, jonka perheystävinä on afganistanilaisia, somaleja, thaimaalaisia ja romaneja? Meilläkin on useita ulkomaalaisia ystäviä, mutta useimmat heistä ovat samannäköisiä kuin me eikä kulttuureissakaan ole suuria eroja.

Kun maahan muuttaa ihmisiä, jotka poikkeavat kultuuriltaan ja ulkonäöltään paikallisista, heillä on taipumus olla tekemisissä enimmäkseen keskenään. Suomalaisetkin viihtyvät luontevimmin siellä, missä on muitakin suomalaisia.

Afroamerikkalaiset ja Suomen romanit eivät ole pystyneet täysin integroitumaan ympäröivään yhteiskuntaan vuosisatojenkaan aikana.

Tässä lienee yksi keskeinen pakolaisasian ongelma. Onnistuneitakin esimerkkejä onneksi on.
Miten jakaa pakolaiskuorma eri Euroopan maiden kesken oikeudenmukaisesti? Nyt ei taideta kiintiöistäkään edes puhua. Miten saada uudet väestöt integroitumaan uusille sijoilleen siten, että heidän ihmisoikeutensa toteutuisivat?

Pakolaispaine on valtava. Sille ei tunnu löytyvän muuta luontaista purkautumissuuntaa kuin Eurooppa. Kaikkien ottaminen Eurooppaan merkitsisi varmaan kantaväestön elintason laskua. Saavutetuista eduista ei haluta luopua, vaikka ne kuluttaisivatkin kohtuuttomasti luonnonvaroja.

Voi myös olla, että suuri väestösiirto käynnistäisi taloudellisen kasvun. Tarvittaisiin asuntoja ja kaikkea mahdollista.

Ongelmaa pahentavat myös Isisin tihutyöt ja nouseva äärinationalismi.

Meidän pitäisi olla parempia ihmisiä kuin olemme.













Ei kommentteja: