Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 23. elokuuta 2016

Tuntumaton nykäisy

Lähdin päivällä autolla sairaalaan. Minulla oli kolme roskapussia mukanani. Aika oli jo kortilla. Päätin jättää pussukat autoon ja laittaa ne roskiin paluumatkalla.

Oikea paikkani olikin päiväsairaala tänään eikä hematologian poliklinikka. Yllättäen päiväsairaalan käytävän oikealta puolelta avautui ovi kolmen hengen petihuoneeseen. Sinne sitten keskimmäiseen punkkaan, joka oli vapaana. Olin kotona pohdiskellut puolivakavissani, tarjotaanko minulle pyjamaa. Yläosan sain.

Auton parkkeerauksen maksaminen ei ollut Easyparkin automaattiäänen mukaan onnistunut. Yritin paikata asiaa. Sain kuitenkin selville, että asia oli kunnossa. Parkkeeraus oli määräaikainen, joten myöhempi yritys jatkaa sitä ei onnistunut.

Operaatio alkoi pian. Minua ei kärrätty mihinkään. Hoitaja irroitti tarrat ja ihoa putsailtiin. Lääkärikin oli paikalla. Sitten viimeksi mainittu alkoi hommiin. Kuulin keskustelussa käytettävän uhkaavia verbejä "vetää" ja "leikata".

Muistin kerrallisen poistotapauksen, jolloin putken kiskaisu sattui hirvittävästi, mutta meni pian ohi. Nyt en edes huomannut, milloin putki kiskaistiin. Piti oikein kysyä, että joko se lähti.

Aikaisemman kerran nykäisy johtui siitä, katetrin seutu oli tulehtunut. Silloin ei puudutettu eikä nytkään. Ymmärrän nyt, että hoitaja oletti silloin hyvällä syyllä, ettei kiskaisu satu.

Ihossa olevan reiän päälle laitettiin puoleksi tunniksi pussukka, jossa oli joko hiekkaa tai hauleja. Minun piti olla aloillani. Sitten seurasi vapaata makoilua. Kirjoittelin mielessäni jatko-osan Love storyyn. Pitää vielä sommitella se blogiini. Lopussa luin Clausewitsia, josta olette varmaan kuulleet kyllästymiseen asti.

Parkkiaikani oli ummessa joten en voinut mennä tapani mukaan kanttiiniin juomaan puolilitraisen jotakin nestettä. Olin ajatellut, että voisin pysähtyä Eltsun Unionilla eli Eläintarhan Nesteellä. Päätin kuitenkin, että kun poikkean apteekkiin, voin käydä läheisessä Alepassa ostamassa juotavaa. Sakkoa ei ollut tullut. Laitoin olkalaukkuni ja keppini takamatkustamoon. Ajattelin huomaavani siten panna pussit roskiin.

Unohdin ottaa kepin mukaani, kun lähdin apteekkiin. Huomasin tarvitsevani sitä. Olin jo eilen ostanut Primaspania, mutta paketti oli mystisesti kadonnut. Ostin uuden.

Roskikset ovat eri paikassa kuin parkkiruutumme. Muistin hoitaa hommani. Paikalla oli roskisauto. Bioroskiksen syvä sisus roikkui korkealla ilmassa. Ehdotin puikoissa olevalle kaverille, että heitän biopussin "koriin". Hän viittasi kuitenkin lavalle.

Niin heitin pussukan kuormaosan korkean reunan yli ja olin hieman kummissani.








Ei kommentteja: