Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 9. elokuuta 2016

Tavallinen päivä

Rutiinisairaalapäivä. Kuuden tienoissa tuotiin aamulääkkeet. Verikokeet otettiin hieman tavanomaista myöhemmin. Katetrista se käy kätevästi. Kajakkimies innostui, kun tuli taidehistoria puheeksi. Hänellä oli jossakin putkilossa musta neliö. Mainitsin Kazimir Malevitšin Mustan neliön, joka on maalaus. Jatketaanpa juttua, kun hän on taas vuorossa. Eipä sitä lyhellä käynnillä tosin pitkiä keskusteluja käydä. 

Aamupala tuotiin kahdeksan tienoissa. Jossakin vaiheessa minut pantiin tiputukseen. Aamulämpö ja paino rekisteröitiin. Samoin jossakin vaiheessa verenpaine ja veren happipitoisuus. Jumppari kävi muistaakseni kymmenen tienoissa. Kävelin hieman, tehtiin pari liikettä listojen ulkopuolelta ja lopuksi punttihumppa, joksi hän kutsui lyhyehköä käsipunttisarjaa.

Lounas tuotiin 11 jälkeen. Lääkärit kävivät hoitajan kanssa kierroksellaan puolilta päivin. Joskun puolen päivän jälkeen kävelin puntit jaloissa (sic!) kymmenen minuuttia. Kai minut jossakin vaiheessa irrotettiin tiputuksesta. Päivälämpö rekisteröitiin. Iltapäivällä taas kytkettiin, mutta aika lyhyeksi aikaa. 

Kanttiinin täti kävi ja ostin kupin kahvia. Jossakin vaiheessa tein toisen ohjeen mukaisen jumppasarjan. 

Vaimo kävi vierailulla. Hän toi vesivärimaalaukseen sopivia papereita. Pikkuisen piirustelin tänään jo tuttua maisemaa. Vaimo toi myös Olavi Paavolaisen Synkän yksinpuhelun. Olen lukenut nyt vähän alkua. Kirja sai aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton. Se perustuu Paavolaisen päiväkirjoihin. Suurin osa käsittelee sota-aikaa. Teksti on sujuvaa. Paavolainen aloittaa kirjan kuvaamalla paluumatkaansa Neuvostoliitosta Istanbulin kautta elo- ja syyskuussa vuonna 1939. Kirjoittaja kuvaa elävästi matkavaikutelmiaan. Sodan uhka oli esillä mediassa, mutta tähän mennessä Paavolainen ei ole siitä juuri piitannut. Hän toteaa matkallaan, että tulenkantajien aika on ohi.  

Olen katsonut jousiammuntaa Riossa. Se on katsojaystävällinen laji, kun se perustuu kaksintaisteluihin. Joka parista toinen putoaa. Hämmästelen sitä, miten usein ampujat osuvat kymppiin. Olen myös tutkaillut netistä Naantalissa tarjolla olevia mäkkejä Varsinais-Suomessa myytäviä mökkejä. Nämä eläkeaikaa ajatellen. 

Päivällinen tuotiin. Oli vaikea syödä, vaikka pääruoka oli keittoa. Vatsani ei ole oikein kunnossa. Minun vaikea saada juoduksi päivittäistä kiintiötäni. Laittakoon sitten nesteytystä. 

Hoitaja kävi äsken pistämässä Klexanen.  Kohta pitäisi taas punnita paino ja mitata lämpö. 

Ei kommentteja: