Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Oli hän sosialisti


Haanpään välittämä kuva 30-luvusta on lohduton. Mitä tekee ihminen, joka on menettänyt asuntonsa, työnsä ja rahansa? Mitään oikeita tukijärjestelmiä ei ole.

Haanpää tuntuu saattavan epätodennäköisiä henkilöitä tekemisiin toistensa kanssa tai johonkin muuhun yhteyteen vertailtaviksi. Ehkä tällainen ruokkii hänen mielikuvitustaan.

Kirjailija esittää mietteensä kursailemattoman ronskisti, tietysti sankariensa kautta. Eräs ajatus oli äärettömän julma.

Haanpää on selvästi sosialisti ainakin tuohon aikaan. Hän kaiketi uskoi sosialismin tieteellisyyteen. Uskonnonvastainenkin hän on.

Hänen teoksiaan ei julkaistu 30-luvulla. Ne olivat liiaksi ajan hengen vastaisia. Kriittisyys uskontoa kohtaan lienee myös vaikuttanut asiaan.

Mielestäni hänen myöhempi tuotantonsa ei ollut noin voimakkaan asenteellista, pikemmin humoristista. Tämän kokoelman novellit on kirjoittanut totinen mies, jolle mikään ei ole pyhää.

Voi olla, että Haanpää mukautui tilanteeseen, kun sai vain osan tuolloisesta tuotannostaan läpi.


Painoni on pudonnut muutaman kilon. Lihaksista on tietysti lähtenyt, mutta tunnen myös mahalaukkuni kutistuneen. Tuntuu ettei se vedä ruokaa kuten ennen. Juominenkin tökkii. En ole aikoihin saanut päivittäista kolmilitraistani täyteen.

Aamulla on mentävä taas sairaalaan.


Olen tyytyväinen siihen, että jaksoin kävellä tänään puoli tuntia. Selvisin kohtuullisen hyvin myös ylämäistä. Olen ollut aiemmin paljon huonommassa kunnossa. Toipuminen tuntuu edistyvän.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa. Pidä itsesi liikkeellä. Siitä se lähtee! Pian huomaat tekeväsi tunnin lenkkejä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Tunti vaatikin jo enemmän, kun olen niin kärsimätön tyyppi.