Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 26. elokuuta 2016

Jokin purkautuu

Jotakin pantattua purkautuu ulos. Olen levoton ja no, sanotaan nyt, että ahdistaa. Vatsakin on tiedostanut jonkin ristiriidan. Teksti pyrkii ulos kuin noviisiapina häkistään, eikä jätä minua rauhaan. Miksei se voi tulla vapautuneesti kuin soliseva kevätpuro. Tarina tulee aika juohevasti, kun sitä on etukäteen pyöritellyt päässään.

Olen kirjoittanut viidennen osan rakkauskertomukseeni. En ole julkaissut sitä vielä. Aion oikolukea sen ja jotakin lisättävää saattaa tulla mieleen.








Olen tarttunut öljypastelleihin tänään. Maalaaminen tuntuu oudolta ilmaisulta öljypastellien yhteydessä, mutta piirtäminenkään ei oikein istu. Auringonkukat on kulunut aihe, mutta menköön.

Joo, on tuossa raakileessa Brykin vaikutusta.

Kummallista, että viljelen olostani huolimatta huumoria pitkin päivää. Vaimoa taitaa kyllästyttää. Väittää minun muuttuneen. Se uusi DNA? Ilmeisesti vitsini ovat terveisiä kantasolusiirteen luovuttajalta. Tulevat kuitenkin suomen kielellä. Laatu tosin ei ole parantunut. Osa on yhä peräisin ontuvan Eriksonin tuutista.

Käveleminen ei juuri parantanut oloa, mutta selkeytti päätä. Sain kuningasidean siitä, miten voisin ratkaista minua vuosia vaivanneen ongelman. Olen pohtinut, miten voisin käsitellä maalauksissani todellisuuden ja mysteerin vuorovaikutusta. Jotakin olen tehnyt tästä teemasta, mutta hakuammuntaa se on ollut. Todellisuus haluaa olla kulmikas ja hierarkinen, mutta ei toimi täysin ennakoidusti. Mysteeri on orgaanista muodoltaan. Yritän ehkä seuraavassa työssäni soveltaa tätä. Luulen, että Brykin teokset laukaisivat jonkin alitajuisen prosessin tästä aiheesta. Hänen myöhäisissä töissään on minusta jotakin. Ihan kuin hän olisi käsitellyt samaa teemaa, mutta vienyt sen abstraktion tasolle.

Sanoin eräälle vastamäessa vastaan tulevalle, että ykköstä silmään ylämäessä. Stepanovilla oli tietysti keppi mukana. Alamäki-ihimen hymyili ja oli selvästi juonessa mukana, mutta ei keksinyt yksitavuista kummenpaa. Kävin apteekissa. Kassa ei ollut juttutuulella.

Vaimoni mielestä tämän Love storyn pitäisi olla omassa blogissaan. Tämän sisältö on hänestä nyt sekava. Luulen että uusi blogi löytäisi kovin hitaasti lukijoita. Olen tosin miettinyt, että lisään tähän blogiin erillisen sivun, jossa rakkauskertomuksen luvut ovat peräkkäin ja ensimmäinen ylimpänä.


Höh! Olin päästänyt Love store kutosen julkisuuteen, vaikka vitonenkin on vielä verhon takana. Hannusta olin tehnyt Ollin vaikka kuinka monta kertaa. Anteeksi töppäilyni. Yritän olla skarpimpi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oletko kokeillut sanelukonetta? Oot nopee saamaan jutut paperille(?),mutta jos tuotanto on kuitenkin päässä vielä nopeampaa, voisit kirjoittaa ne sanelulaitteeseen.etteivät unohdu. Stressitaso voisi himpun laskea jos on tarvetta. T Päivi

Anonyymi kirjoitti...

Siis lorkoottaa ne sanelukokeeseen! Tämä kone väänsi sanan "kirjoittaa" -sanaksi.

Heikki Honkala kirjoitti...

Teksti tulee aika hyvin suoraan päästä. Osaan kymmensormista. Kiitso kuitenkin vinkistä.