Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Hyvän elämän opein kohti tulevaa

Frank Martela on noussut julkisuuteen kirjoitettuaan teoksen Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja. Martelaa haastatellaan ohjelmassa Vapaaehtoisuus, kyvykkyys, läheisyys ja hyvän tekeminen - avaimet hyvään elämään.

Martela ankkuroi hyvän elämän oppaansa tieteeseen, mikä vankistaa hänen sanomaansa. Martela jakaa motivaation perinteisesti ulkoiseen ja sisäiseen. Ulkoista johtaa palkkiot ja muut vastaavat kannustimet. Palkkatyö usemmiten motivoituu ensi sijaisesti tällä perusteella.

Uusi teos aivan alkutekijöissään

Hyvän elämän osat käyvät ilmi ohjelman otsikosta. Sisäisesti motivoitunut tekeminen lähtee ihmisestä itsestään, siitä mitä hän on. Tällaista ihminen tekee mielellään vapaaehtoisesti. Homman kantoaalloksi tarvitaan kuitenkin myös riittävä kyvykkyys. Ihminen ei jaksa kauaa hakata päätään seinään. Tarvitaan luontaista lahjakkuutta, mutta myös valmiutta oppia. Jos ihminen haluaa huipulle jollakin suositulla alalla, hänen on oltava valmis panostamaan asiaan lähes kaiken aikansa. Jos vapaaehtoisuuden ja kyvykkyyden edellytykset täyttyvät, voidaan puhua itsensä toteuttamisesta.

Koska ihminen on sosiaalinen olento, hän tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka kokee läheisiksi. Hänellä on myös tarve tehdä hyvää muille.

Omassa leipätyössäni hyvän elämän elementit toteutuvat osittain. Vapauden määrä on hyvin rajallinen, koska minun iässäni ammatin vaihtaminen on miltei mahdotonta. Ainoa realistinen vaihtoehto on yrittäjyys, mutta siihen en pidä itseäni riittävän lujana. Koen kuitenkin, että ansaitsen elantoni työssä, jota arvostan. Siinä täyttyy ainakin teoriassa hyvän tekemisen ehto. Saan auttaa ihmisiä elämässä eteenpäin.

Opettajan työ on minusta niin haasteellista, että en tunne itseäni siinä riittävän kyvykkääksi. Olen yrittänyt jatkuvasti löytää uusia työtapoja, jolla saisin homman onnistumaan paremmin, mutta onnistuminen on ollut rajallista. Tunnen itseni myös jossain määrin toisinajattelijaksi, koska koen teoreettisen oppimisen aika heikoksi tavaksi sisäistää uusia asioita. Jos vielä motivoidun vahvistamaan työni filosofista perustaa, paneudun ehkä John Deweyn ajatteluun.

Olen opettanut mielelläni taidetta ja kulttuuria. Aihe on minulle mieluinen ja olen halunnut auttaa opiskelijoita löytämään taiteentekijää itsestään. Olen voinut tässä yhdistää kahta puolta itsessäni. Näiden kurssien tarjonta kuitenkin vähenee murto-osaan tästä syksystä lähtien koulussani.

Opiskelijat vaihtuvat jatkuvasti joten läheisyyden tunteen saavuttaminen heidän keskuudessaan on rajallista. Ystävyyttä kollegoitteni kanssa arvostan hyvin paljon.

Kun ajattelen taiteen tekemistä Martelan hyvän elämän osatekijöiden kautta, tilanne näyttää hieman toiselta. Työ on erittäin vapaaehtoista. Kuvataitelijan ammatti on kuitenkin armoton. Jos haluaa menestyä alan portinvartijoiden edessä, joutuu tekemään valtavasti työtä ilman palkkaa. Olen aiheesta  kirjoittanutkin artikkelissani Kuvataiteilijan dilemma. Sellaista työtä, josta ei saa palkkaa, ei voi oikein kutsua kunnon ammatiksi. Minulla on kuitenkin kahden vuoden päästä tarjolla hieno erityisolosuhde, koska voin saada pääelantoni eläkkeestä. Tämä vahvistaa tekemisen vapautta hyvin paljon.

Olen saanut töitäni myydyksi sen verran, että se lisää luottamusta kyvykkyyteeni. Kiitos myös kovasti palautteestanne some-kaverini! En ole motivoitunut mittaamaan kovin ahkerasti kyvykkyyttäni taidekentässä syistä, joista olen jo kertonut. Minä arvostan välitöntä suhdetta teosteni ostajiin. Onneksi on ihmisiä, jotka eivät kaipaa matrikkelimerkintöjä päätöksiinsä.

Taidekentän kytkentöjen puutteesta johtuen en saa kovin paljoa läheisyyden tarvettani tyydytetyksi sitä kautta. Toki kursseilla ja opinnoissa on ollut kivaa. Tätä paikkaavat muut suhteet ja ehkä yhä suuremmassa määrin vuorovaikutukseni teidän kanssanne somessa. Tätä tarvetta tyydyttää tietenkin osaltaan myös läheiset ja muut ystävät. Kiitos rakkaat ystävät eilisestä! Oli mukava viettää aikaa yhdessä.

Suora kontakti mahdollisiin ostajiin tuo myös tunnetta hyvän tekemisestä. Miksi ihmiset ostaisivat, jos teokseni eivät toisi heille mielihyvää? Tätä tarvetta on vaikea tyydyttää taidekentässä. Rahan merkitys ei minulle ole kuitenkaan ratkaiseva. Se vain jotenkin kuuluu mukaan ammattimaiseen toimintaan. Saan tyydytystä siitä, että teokseni löytävät paikkansa ja tuottavat mielihyvää.

Tämä analyysi


Olen löytänyt itseni kirjoittajana tämän blogin avulla. Siinä teidän hyvät lukijani merkitys on ollut ratkaiseva. Tuskin voin kylliksi kiittää teitä. Tätä pidän kuitenkin harrastuksena, ainakin toistaiseksi.


Kiitos Frank Martela, kun autat minua valmistautumaan tulevaisuuteen.



Ei kommentteja: