Ystäväni kehottaa minua siirtymään blogin parista taiteen puolelle. Siinä voi ollakin itua. Blogin pariin on helppo karata. Jos pidättäydyn kirjoittamisesta, tulen ehkä keskittyneeksi maalaamiseen, jota en nyt tahdo saada sujumaan. Tosin olen kuullut, että kemoaivon saattaa olla vaikea keskittyä yhteen asiaan. Vaimo sanoo tunnistaneensa minussa tällaisen piirteen. Blogiartikkelin tekeminen on sopivan lyhytjänteinen puuha.
Olen kiitollinen teille lukijani, että olette kannatelleet minua toipilasaikanani tämä blogin kautta. Se, että luette tätä, tuo merkitystä elämääni ja tekemiseeni. Luterilainen ajatus ihmisen toiminnasta on lähimmäisten palveleminen. Minusta se on hieno määritelmä ihmisenä olemisesta. Bloggaamalla tunnen olevani jatkuvasti osa ihmisyhteisöä ja vuorovaikutuksessa sen kanssa.
 |
Föri
|
Tätä blogia pitämällä itsetuntemukseni on lisääntynyt. Olen löytänyt itseni kirjoittajana. Olen toki aikaisemminkin blogannut systemaattisesti. Pidin pitkään blogia Leppoistaminen - yksinkertaista mutta monimutkaista. Sen kirjoittaminen oli kuitenkin jäykempää kuin tämän. Tätä nykyistä olen kirjoittanut vapaantuneemmin.
En tiedä, olenko vielä toipunut riittävästi maalaamaan. Se on järjestelmällisempää puuhaa. Bloggaaminen on elämistä tässä ja nyt. Maalauksia tehdään yksinäisyydessä varastoon.
Voin tietysti aloittaa oman blogin maalaamisesta. Siinä voisimme sulatella edistymistäni yhdessä. Minun pitäisi saada kuitenkin esteenä oleva mielen möykky murretuksi.
Voisinhan käsitellä möykynmurtamisyrityksiäni tässäkin blogissa.
Turun Föri näyttää nykyään pieneltä lossilta. Mielikuvissani opiskeluajoiltani se on säilynyt suunnilleen neliön muotoisena tasona. VArmaan siinä silloinkin oli kaiteet, mutta mitään ohjaamomökkiä ei ole jäänyt muistikuvaani. Kai sitä silloinkin jostakin ohjattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti