Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 2. heinäkuuta 2015

Sukutarinoita

Olen ajellut viime päivinä seudulla, joilla on puolet juuristani. Toinen puolikas on nykyisen rajan takana Karjalassa. Olen jotenkin sydämessäni tuntenut tämän. Porissa kaipasin mennyttä, jota olen siellä osin itsekin kokenut.

Tänään ajoimme Raumalta Pyhärannan, Uudenkaupungin ja Taivassalon kautta Naantaliin.

Äitini äiti Helmi oli syntynyt Merikarvialla, elänyt lapsuuttaan Skaftungissa ja muuttanut hyvin varhain Poriin, mihin jäi. Äitini syntyi Porissa. Äitini isä Yrjö oli kotoisin Ahlaisista, joka kuuluu nykyään Poriin. Hänen vanhempansa kauhistelivat, kun hän muutti kaupunkiin, joka on kaikkien paheiden pesä.

Helmin isä, suutari Akseli Sjöberg, oli kotoisin Naantalista. Hän muutti sukunimensä myöhemmin Nurmeksi. En tiedä, oliko suurjuoksija Nurmi jo niin kuuluisa, että olisi vaikuttanut valintaan. Ehkä ei. Hänen isänsä teki turkislakkeja Naantalissa ja toimitti niitä tsaarin armeijallekin. Hänen sukujuurensa johtavat muistaakseni Rauman seudulle ja Taivassaloon.

Mietin Taivassalon kirkon viereisellä hautausmaalla, mahtaako geenejäni oli haudattuna sinne. Luultavasti on. Ehkä esivanhempiani on päässyt ripille ikivanhassa harmaakivikirkossa, joka seisoo vuosisatojen jälkeen tukevasti paikoillaan.

Kävimme myös Rauman vanhassa kirkossa, joka lienee munkkien perustama. Siinäkin lienee esivanhempiani käynyt.

Rauman vanha kirkko

Helmin äiti oli Norrbackan tyttöjä Merikarvialta. Olen aikaisemmin vieraillut kyseisen talon luona, mutta toissapäivänä emme siellä käyneet. Merikarvian kirkon kuvasin.

Yrjön äiti Alma Söderudd Merikarvian Pooskerista (Bogaskär) tuli piikomaan leskeksi jääneen torpparin ja kalastajan Juho Tammelinin huusholliin Ahlaisten Giselöhön. Voi tietysti olla niinkin, että tuli jo ennen Juhon ensimmäisen vaimon kuolemaa. Hänestä tuli kuitenkin Juhon toinen vaimo. Ulvilan tätini kertoi, että hän oli rauhallinen ihminen.

Käännyimme Merikarvialla Pooskerin viitan mukaan, mutta päädyimme umpiperään. Näimme kuitenkin kyltin, jossa luki Sälttöön laavu. Tiedä häntä, mikä se on, mutta kun mennään Alman sukupuuta taaksepäin, löytyy sukunimi Sälttö (vai olikohan Sälttöö). Jäljillä siis olimme.

Alman äiti oli naitu Merikarvion kirkolta Näsin talosta Pooskeriin. Talo on nykyisen Sokos-Marketin vieressä. Se näyttää vanhalta. Lieköhän Alman äiti asunut siinä lapsuuttaan. Nimi Näsi on peräisin sanasta näs. Lieköhän Merikarviajoessa talon mailla mutka, jossa olisi niemi. Talon toisella puolella on tyhjä kenttä, jolla aikaisemmin olleessa talossa suutari Nurmi asui perheineen. Siitä he muuttivat Skaftungiin. Muuton syyksi olen kuullut sen, että poikien juopottelu hävetti. Pojat olivat musikaalisia ja soittivat tansseissa sekä muissa tilaisuuksissa.

Yksi pojista matkusti Kanadaan. Hän oli oikeistohenkinen, mutta esiintyi suomalaisten työläisten keskuudessa veljenään, koska tämä oli mieleltään vasemmistolainen. Hän siirtyi sitten rajajoen yli uimalla USA:n puolelle ja jäi sinne. Hän alkoi käyttää nimeä Harry Nelson. Muistan, kun äitini sai häneltä postia 60-luvun lopussa. Hän oli harrastanut filateliaa ja lähetti postimerkkejä äidilleni. Eivät olleet erityisen arvokkaita, mutta Zeppelin-merkistä äitini lienee kohtalaisesti saanut.

Näsin talo

Muistelen, että joku Juho Tammelinin, jonka aikaisempi sukunimi oli Risö,  esiäideistä oli kotoisin Skaftungista tai olikohan Siipyystä. Hänen sukunimensä oli muistaakseni folk-loppuinen ja jommassa kummassa noista paikoista on asunut sennimisiä ihmisiä, Jossfolk ja sen sellaisia. Taitaa asua vieläkin. Juho Tammelinin äiti (tai äidinäiti) Anni Anderson kuoli lavantautiin 1800-luvun pahimpana nälkävuotena. Tuolloin ihmiset lähtivät nälissään tien päälle ja taudit levisivät.

Kuvasin Merkarvian suuren puukirkon. Esi-isäni Thomas Kellander on ollut Merikarvian kirkkoherrana isovihan aikoihin. Hän oli Porista kotoisin. Porissa on kauan sitten asunut Kellari-nimisiä ihmisiä, joiden juuret juontavat Kokemäelle. Lieköhän Thomas papiksi opiskellessaan muokannut nimensä Kellanderiksi. Hänen vaimonsa oli omaa sukua Wrigstadius, jonka joku hänen esi-isistään lienee ottanut käyttöön ollessaan pappina Etelä-Ruotsin Vrigstadissa.



Pysähdyimme Merikarvialla Rogelin talon kohdalla. Kuulun Rogel-sukuseuraan, joka on saanut nimensä kyseistä talosta. Nykyinen kaunis puutalo tosin on myöhempää perua. Talo ei ole enää suvun hallussa. Pihassa on unissasaarnaaja Anna Rogelin muistomerkki. Polveudun yhdestä Annan veljistä. Anna ei mennyt koskaan naimisiin eikä saanut lapsia.

Rogelin talo

Kävimme eilen Raumalle mennessämme Eurajoen kristillisessä opistossa, joka edustaa rukoilevaisuutta. Isäni on ollut siellä opettajana 1952-53. Hänen oli tarkoitus sijaistaa kaksi vuotta erästä toista opettajaa, jonka luulen edustaneen rukoilevaisuutta. Isäni pääsi kuitenkin vuoden päästä töihin Ylitornion kristilliseen opistoon, joka on aikoinaan edustanut vanhoillislestadiolaisuutta.




3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Olipa mielenkiintoista!Taidamme kuulua samaan sukuun , Norbakkalaisiin!

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa Näsin talossa on isoisäni Urho Näsi asunut. Alkuperäisen vanhan Näsin Urho poltti pikkupoikana . Terv. Anu Näsi-Hjulgren

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kommenteista Unknown ja Anu! Taidatte olla molemmat sukulaisiani. Onpa traaginen tarina tuo vanhan Näsin palaminen. Nämä sukujutut ovat kiinnostavia. Niihin voisi uppoutua koko loppuelämäksi. Silloin tällöin näitä tutkailen. Olen käynyt Norbackan talon luona. Juttelin erään norrbackalaisen kanssa. Hän oli palvellut panssarilaiva Ilmarisella, kun se ajoi miinaan ja upposi. Hänellä oli laivan pienoismalli mukanaan.