Lyhytjänteinen toipilas vaihtelee lukemisiakin. Kolme tai oikeastaan neljä eeposta meneillään. Erityinen helmi on Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Kiitos Marra vinkistä!
Kirja on mukaansatempaavasti kirjoitettu sukuhistoria, joka kytkee tarinan kiinnostavasti kulttuurin vaiheisiin ja yleiseen historiaan. Nautittavaa luettavaa historia- ja kulttuurifriikille. Suvun sefardijuutalaiset ovat kosmopoliitteja, joten liikutaan monessa maassa. Tarinassa vilahtaa Caillebotte, joka oli impressionistien mesenaatti ja taiteilija itsekin. Pariisiin tullaan kommunardien aikoihin. Onneksi olen vasta alussa. Varmaan surettaa, kun kirja päättyy.
Meneillään on myös Karin Fossumin Hullujenhuone, joka nimensä mukaisesti kuvaa mielisairaalaelämää, aidontuntuisesti yhden potilaan näkökulmasta. Ei ole todellakaan tavanomainen Konrad Sejer -dekkari.
Luen myös Rauman kaupungin historian kolmososaa. Omat sukukytkökeset ovat sarjassa aika vähäisiä ja spekulatiivisia. Kivaa luettavaa kuitenkin. En tiennyt, että Ruotsissakin on toiminut porvariskaarteja 1700-luvulla. Raumallakin on ollut sellainen. Vastuulla on ollut kaupungin puolustaminen. Samanlaista hollantilaista porukkaa on kuvattu Rembrandtin Yövartiossa. Tosin sen mallien toiminta on tainnut muuttua jo symbooliseksi. Kiinnostavaa on myös lukea suomalaisten nimien muotoutumisesta ruotsalaistyylisiksi, Ammalasta Amnell, Eskolasta Eskolin ja niin edelleen.
Se neljäs on Tapio Nykäsen ja Mika Luoma-ahon toimittama Poliittinen lestadiolaisuus, joka on vielä kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti