Tulevaisuuden näkyni on ollut hukassa, kun en ole syövän jälkeen saanut maalaamistani alulle. Se on ollut mielessäni kantava runkopuu tulevaan. Nyt otan horjuvia askelia tuolle polulle, jota koskeva ajatus on minua kannatellut. Olen välillä hauras, koska epävarmuus yrittää vetää tuskallisen painavaa lainapeitettä päälleni.
Olen onnellinen, kun voin taas maalata. Olen onnellinen myös siitä, että voin etsiä uusia ilmaisumuotoja. Olen jatkanut musteläiskämaalaustani akvarelleilla. Teos kuuluu yhteen Anagrepen ja Nestrepon tarinan kanssa. Siksi kirjoitin tarinan teokseen. Tämäkin on minulle uutta. Tämänhetkiset ajatukseni ja ehkä alitajuntani tuotti tuon kertomuksen, joka saattaa vaikuttaa kryptiseltä, mutta käsittelen siinä hyvin syviä asioita. Näen maalauksessa kertomuksen asetelman.
Minulla alkaa uusi vaihe elämässä, koska osa-aikaeläkkeeni vuoksi en voi kahteen vuoteen myydä teoksiani. Tämä antaa minulle suuren ilmaisuvapauden. Tilanteen merkitys on minulle utuinen, mutta mahdollisuus kiehtoo minua.
Ajattelin polkea kuntopyörää saadakseni liikunnan taas vireille. Riisuin itseni alasti ajaakseni kalsarisillani, mutta sitten halusinkin aloittaa uuden työs. Keskeneräinen tuntuu jumittavan nyt. Ajattelin yrittää tavoittaa välitöntä otetta siten, että maalaan itselläni. Koin hienoista transsin tunnetta, mutta se laantui pian. Olen kerran kokenut kunnon transsin maalattuani ja silloin tekemäni työ on minulle hyvin tärkeä. Voi olla, että sellaisessa tilassa tavoittaa jotakin tärkeää, mutta en ole varma.
Koetin ensin välttää kämmenien ja sormien käyttöä, koska niitä ohjaa järki (käsi/käsittää). Minun täytyi luopua tästä ideasta. Järki kai ohjaa, käytti mitä jäsentä tahansa.
Itsellä maalaaminen ei ollut sen erityisempää kuin luultavasti muillakaan sitä kokeilleilla. Käytin akvarelleja ja roiskinkin. Tulos oli kehno, mutta kun otin tussinesteen avuksi, alkoi syntyä kiinnostavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti