Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Puolalaisia

Nukuimme Naantalin Kylpylän perhehotellissa. Se tarkoittaa kaksiota, jossa oli meille yksi huone ja muut tilat jaoimme kahden nuorehkon puolalaismiehen kanssa. Yritteliäitä kavereita. Sanovat viettävänsä puolet vuodesta Suomessa. He kiertävät festareita ja myyvät niillä - olivatkohan ne karkkeja ja senkaltaista. Nyt aikovat hommailla pikkutunneille Ruisrockin mestoilla. Kerroin toiselle kavereista käyneeni Puolassa ensimmäisen kerran ennen hänen syntymäänsä vuonna 1976.

Alkaa jo tuntua, että reissaaminen riittää. Tänään pörräämme turistina täällä Naantalissa ja ajamme sitten Turkuun. Nuorimmaisemme on luvannut tulla tuunaamaan asuntoamme tänä kesänä ja viemme nyt samalla hänen varusteitaan kotiimme. Yksi ystävämme tulee myös Turusta mukaamme.

Istumme nyt Span receptionin alueella. Paikka näyttää ylelliseltä. Ehkä tänne voisi tulla joskus pariksi päiväksi, vaikka en erityisemmin polskuttelusta välitäkään. Ainakin ympäristö on viihtyisä.

Ei kommentteja: