Olen onnellinen siitä, että maalauskeli ja loma sattuvat yksiin. Tarkoitan psyykkistä keliä. Kerran olin sairaslomalla suuren osan kesälomaa. Ei siinä maalattu. Onneksi selvisin moisesta aivomyrskystä.
En tiedä syntyykö nyt mitään kestävää, mutta on ainakin kiva maalata. Voihan niinkin olla, että nämä ovat siltateoksia, jotka vievät johonkin muuhun.
Olen kiitollinen siitä, että alkukesän kauhea masennus on irrottanut otteensa ja voin tehdä työtä, mitä rakastan, en tosin aina.
Pelkäsin, että maalaaminen on minussa kuollut. Onneksi itseluottamus on palannut niin, että rohkenen toimia.
Kiitoksia teille kaikille kannustamisesta ja erityisesti Maijalle! Ihanaa, että voin olla kaltaisenani ihmisenä ihmisten vuorovaikutuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti