Jani Kaaro on kirjoittanut rohkean artikkelin Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla. Kaaro esittää perusteedllisesti kaksi tapausta, joissa vanhoillislestadiolainen mies on joutunut suuriin vaikeuksiin, toinen pedofiiliepäilyn ja toinen -tuomion vuoksi.
Tapaukset ovat sellaisia, joissa henkilö on saanut tietynlaisen ruumiillisen - mahdollisesti epäammattimaisen - terapian avulla muistikuvia hyväksikäytetyksi tulemisesta. Kaaron mukaan on mahdollista nämä ovat ns. valemuistikuvia. Kaaro esittää asian siinä valossa, että mainitut kaksi miestä ovat todennäköisesti kärsineet syyttömästi ja perusteena ovat valemuistikuvat.
Jos tällainen on totta, Johanna Hurtigin esittämät mittasuhteet pedofiliasta vanhoillislestadiolaisuuden piirissä saattavat asettua uuteen valoon.
Tämä on hyvin hämmentävää. Kaaron artikkeli vaikuttaa minusta asialliselta. Minusta hän esittää suurta kansalaisrohkeutta, uskaltaessaan ottaa tällaisen näkökulman esiin. Media ei todennäköisesti asiasta pidä, koska se on mahdollisesti toiminut jonkin verran kritiikittömästi uutisoidessaan pedofiliaepäilyjä vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Joku taisi mainita, että media ei ehkä tästä syystä erityisemmin tuo julki Jani Kaaron näkemyksiä. Kaaro saattaa riskeerata oman etunsa, koska hän on tiedetoimittaja ja siten riippuvainen median kiinnostuksesta hänen palvelujaan kohtaan. Olen ihaillut Olli Rehniä siinä, että hän puolusti Stasi-yhteyksistä epäiltyä Alpo Rusia ilman, että hyötyi itse siitä mitenkään. Jani Kaaron on tiedetoimittajana oltava hyvin valppaana siinä, että hänen kannanottonsa ovat perusteltuja.
Olen ollut siinä uskossa, että pedofiliaa on esiintynyt käsittämättömän paljon vanhoillislestadiolaisuuden piirissä, vaikka asia on noussut aikanaan esiin kuin tyhjästä. On uskottavaa, että noin kauhistuttavia asioita syylliset varmasti peittelevät äärimmäisen huolella. On myös uskottavaa, että syyllisen puolisolla on suuri kiusaus salata asia, vaikka hän ei missään tapauksessa saisi niin toimia. Olen myös uskonut, että Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen toimittama Maijan tarina on todenmukainen, vaikka sen esittämä kertomus vaikuttaa minusta käsittämättämän vieraalta.
Omien tietojeni perusteella uskon, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole vapaa pedofiliasta, mutta laajuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Pedofilian uhrien kohtalo on hirvittävä. Siksi on ensisijaista, että he saavat apua ja oikeutta. Vanhoillislestadiolaisuuden maineenmenetys on pientä sen rinnalla. Käsitykseni mukaan osa pedofiileista ei kykene pidättämään taipumustaan (kts. Leena Linna ja Esko Varilo: Insesti ja yhteisö). Siksi yhteiskunnan on tavalla tai toisella suojauduttava.
Myös sitä vastaan on yhteiskunnan suojauduttava, että kenenkään elämä ei menisi täysin pilalle spekulatiivisten syytösten vuoksi.
En voi kuin päivitellä, miten vaikeaselkoisia asioita nämä ovat.
Koska asiat ovat näin hankalia, nillä ei missään tapauksessa pidä politikoida. On varmasti suuri kiusaus valita Hurtigin tai Kaaron kanta sen mukaan, kumpi sopii paremmin omiin ennakkoluuloihin tai tukee paremmin omia etuja. Meidän vanhoillislestadiolaisten ei pidä riemuita, että ongelma on poistunut, pedofilia vanhoillislestadiolaisuudessa oli uutisankka.
Tärkeintä on etsiä totuutta ja suojella heikkoja. Virressäkin sanotaan: "Totuuden Henki, johda sinä meitä."
13 kommenttia:
Hei! Kaaron kirjoituksessa on keskitytty vaarallisen paljon erittäin marginaaliseen "valemuisto" asiaan. En lähde tätä asiaa sen enempää puimaan, mutta käsitykseni on että valemuistojen olisi oltava jollain tasolla käsityskyvyn rajoissa, eli ei kai Kaaro itsekään usko että joku voisi manipuloida hänet väittämään tosissaan itsensä isänsä satoja kertoja raiskaamaksi! Jani Kaaron artikkeli on uhrien kannalta mitä pahin. Uhrit, jotka eivät saa uhkailtuna, anteeksiannettuja, pohjattomaan armonmereen aina uudelleen ja uudelleen upotettuja menneisyyden kauhuja tulemaan välttämättä edes mielen tasolle, oireilevat psyykkisesti tai somaattisesti, tai jos pystyvät jotain muistamaan, sekin on jotain mitä ei voi aluksi ääneen sanoa tai tuntuu että lähtee henki. Sit kun saavat suunsa auki ja pääsevät ilmoittamaan että näin mulle on tehty, tulee sisarukset ja äiti kimppuun että tuo on valetta ja terapeutti on tällaista soopaa sun päähän pannu. Yleensä insestiperheessä perheen kritisointi on tabu, ja samoin on VL yhteisössä. On äärimmäisen tärkeää, että tuettaisi uhreja. He tulevat väistämättä kokemaan mitätöintiä, syyllistämistä, suoraa uhkailua ja vihaa niin oman perheen kuin yhteisön puolelta. Tämä Jani Kaaron kirjoitus antaa tälle vahvemmalle osapuolelle, eli väkivaltaiselle puolelle, lisää aseita taisteluun totuutta vastaan, valheen puolesta! Olen todella pahoillani kaikkien uhrien puolesta. Toivon sydämeni pohjasta teille kaikille uhreille voimia taisteluun oman elämänne ylösrakentamisessa, tästä Kaaron jutusta huolimatta!!
Olen samaa mieltä, että pedofilian uhrit tarvitsevat apua ja oikeutta. Heidän osansa on todella kauhea. Käsittäkseni ihmismuisti on yleensäkin hyvin epäluotettava ja siten valemuistotkin ovat mahdollisia. En usko Kaaron olevan mitenkään sotajalalla pedofilian uhreja vastaa vaan pyrkii etsimään totuutta hyvin monimutkaisesta ilmiöstä. Pedofiilien uhrit ovat tosiaan useinmiten heikossa asemassa ja heidän asemansa puolesta on todella ponnisteltava.
1. Valemuistot eivät ole marginaalinen ilmiö. Näitä tapauksia on ollut USA:ssa kymmeniä tuhansia, ja eri Euroopan maissa tuhansia.
2. Yksi yleisistä uskomuksista näiden asioiden tiimoilta on se, että traumaattiset kokemukset vajoavat pois tietoisuudesta ja uhri alkaa oireilla muuten. Todellisuudessa tämä on se marginaalinen ilmiö. Yleensä traumaattinen kokemus pysyy muistissa ja vain joskus se katoaa tietoisuudesta.
3. Vaikuttaisi nimenomaan siltä että terapeutit ovat avainasemassa näiden muistojen luomisessa. Heikoilla oleva yksilö saadaan vedettyä mukaan fantasiamaailmaan, joka antaa uuden identiteetin ja uuden selityksen omille ongelmille.
4. Kun sanotaan toista osapuolta "väkivaltaiseksi" osapuoleksi, ollaan astuttu noitavainon tielle. Jos kerran sisarukset ja äiti eivät usko hyväksikäyttöön, on heillä oikeus ja velvollisuus puolustaa osapuolta, jonka he kokevat olevan syytön.
Tämän kaiken kirjoitan TÄYSIN VL-LIIKKEEN ULKOPUOLISENA tarkkailijana. Olen ilmiöön tutustunut niissä muodoissa joita se on ottanut USA:ssa ja Isossa Britanniassa.
Kiitos täydentävästä kommentistasi. Varmaan yksi ydinongelmista tässä on se, että todellisia tapahtumia on hyvin vaikea näyttää toteen. Osapuolten kertomukset voivat olla täydellisessä ristiriidassa keskenään.
"Media ei todennäköisesti asiasta pidä, koska se on mahdollisesti toiminut jonkin verran kritiikittömästi uutisoidessaan pedofiliaepäilyjä vanhoillislestadiolaisuuden piirissä."
Jos tarkoitat YLEä, HS:aa, STT:tä, Kotimaata, yms, niin mitä niissä on ollut kritiikitöntä? Minä en muista niiden uutisoinnista mitään sellaista.
Eri asia on jos näiden medioiden blogeissa ja keskustelupalsoilla
on ollut yliampuvia lukijakommentteja.
Sekä jos sosiaalisessa mediassa on ollut yliampuvia kommentteja.
No en ole tietenkään tieteellistä analyysia tehnyt. Etpä ole tainnut sinäkään.Tuskin voit väittää ettei median kannalta olisi herkullinen asetelma, kun pedofilia ja uskonnollinen ryhmä liittyvät toisiinsa.
Se on herkullinen asetelma. Mutta se ei merkitse kritiikittömyyttä. Laita edes yksi esimerkki, missä joku tunnettu media (mahdollisesti poissulkien Seiskan tyyppiset) on ollut hiukan tai jonkin verran kritiikitön. Olen kiinnostunut.
Ymmärtääkseni ainakin jossakin median piirissä aluksi ei uskottu asiaan, kun se tuntui mahdottomalta. Ainakin sellaista harkintaa on ollut ja tiedän toki, ettei laatulehdistö julkaise mitä tahansa. Kiinnostaisi, miksi olet niin ponnekas tässä asiassa.
Mielestäni kysyjä tuossa yllä on oikealla asialla. Kun leimasit median kritiikittömäksi, olisi todella hyvä että kykenet osoittamaan väitteesi jollain lailla todeksi. Lestadiolaisen herätysliikkeen sisällä paljastuneesta pedofiliasta ja eritoten sen salailusta jättämällä ilmoittamatta tapauksista viranomaisille ovat kirjoittaneet ainakin Kaleva, joka asian ensi kertaa julkaistessaan teki sen erittäin näkyvästi, ja Kotimaa, Helsingin Sanomat, YLE (sekä radio että tv), MTV3, iltapäivälehdet ja monet muut, monet seurakuntalehdetkin, kuten täällä Oulussa mm. Rauhan tervehdyskin. - Olisi reilua että esität konkreettisia havaintoja ja selkeitä esimerkkejä missä kohtaa mediassa on ollut kritiikittömyyttä ja / tai ylilyöntejä? Se ei vaatine "tieteellistä tutkimusta" sillä kun esitit noin yleistävän ja leimaavan väitteen, silloin kai sinulla pitäisi olla heti takataskusta vetäistävissä selkeitä tapauksia. Jos et siihen pysty, missä onkaan silloin vika? Kiitos jo etukäteen. t. "Reilu peli"
Kiitos kommentistasi "Reilu peli". Kun luet juttuni tarkemmin, huomaat, että muotoilin asian aika varovasti: "Media ei todennäköisesti asiasta pidä, koska se on mahdollisesti toiminut jonkin verran kritiikittömästi uutisoidessaan pedofiliaepäilyjä vanhoillislestadiolaisuuden piirissä." Se, että kutsut sitä yleistäväksi ja leimaavaksi, kuvaa tätä kommunikoinnin haasteellisuutta. Tosin myönnän kirjoittaneeni sen aika löysän harkinnan perusteella. Taisin siinä referoida varovasti jostakin muualta lukemaani. Olisi varmaan hyvä olla viittaus. Spekuloin tuossa mahdollista syytä siiten, ettei Kaaro ole tainnut juuri mediajulkisuutta saada tällä teemalla. Tarkoitan perinteistä mediaa. Kun tarkemmin ajattelen, media on varmasti tehnyt palveluksen meikäläisille, koska tämä asia on ollut aivan välttämätöntä käydä läpi. Toisaalta kertomani esimerkki työkaverini reaktiosta Sipilän puhenjohtajuuteen Keskustapuolueessa ja vaalivoittoon kertonee asian synnyttämistä mielikuvista. Sitä voidaan pohtia, mistä ne ovat tulleet. Toisaalta minä olen valmis osaltani tämän meikäläisten leimautumisen kantamaan, kunhan pedofilian uhrit saavat apua ja oikeutta.
Eka anonyymi tässä. Kiitos tuesta toka anonyymi. Se nyt vaan on niin että ihmiset ovat erilaisia. Minä ainakin olen sellainen jonka korvaan löysät argumentit särähtävät. Ymmärrän kirjoittajaa toisaalta siinä että on inhimillistä ajatella omista premisseistään ja asennoitumisestaan käsin. Ja toisaalta ymmärrän senkin että muodollisesti ottaen HH ei kirjoittanut mitään valhetta, koska siinä oli se "mahdollisesti" sana. Hiukan vastaavanlaista on ollut paljon menneinä vuosikymmeninä vanh lestadiolaisten sisäisten kiistojenkin aikana, mielestäni osana vallankäyttöä (kuten leimaaminen ja viestinviejän kyseenalaiseksi tekeminen). Jos löysän argumentin pitää päänsä sisällä niin ei ole vaaraa, mutta kun kirjoittaa sen postaukseen niin voi varautua kritiikkiin.
Kiitos kommentistasi ja kritiikistäsi Eka anonyymi. En tiedä miten hyvin olet perillä premisseistäni ja asenteistani, mutta totuus minua kiinnostaisi, vaikka sen saaminen esiin on usein lähes mahdotonta. Median roolista näyttää keskustelu olevan vaikeaa, koska näyttää menevän tällaiseksi kielipeliksi ja asian selvittäminen vaatisi aika massiivisen tutkimisen. Epämiellyttävältä kieltämättä tuntuu tämä valehteluspekulaatio nimimerkin takaa. Toisaalta tähän blogiinikin kohdistuva mediakritiikki on minun kirjoittajana otettava vakavasti. Pyydän anteeksi ilmaisuni puutteellisuuksia.
Hei taas Eka anonyymi ja Reilu peli! Aiheemme mediakäsittely sisältää paitsi uutisointia ja vastaavaa, jonka tarkoituksena on välittää tietoa, myös esimerkiksi keskusteluja ja sekä sosiaalista mediaa. Media vaikuttaa kokonaiskuvan syntymiseen myös sillä, millaista keskustelua he sallivat saiteillaan. Niin kuin tiedätte moderoimaton keskustelu voi olla hyvinkin brutaalia. Minulta on pyydetty esimerkkiä median toiminnasta asiassa. Yksi on tullut mieleeni. Asia oli aika alkuvaiheessa keskutelun aiheena Pressiklubissa. Ruben Stiller johti keskustelua maltillisesti ja toi esiin sen, ettei kaikkia vanhoillislestadiolaisia voi leimata asialla. Kahden keskusteluun osallistuneen mediapersoonan, joita en viitsi tässä nimetä, panos oli kuitenkin suorastaan pahantahtoinen. Tämäkin on median toimintaa.
Lähetä kommentti