Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 4. heinäkuuta 2015

On aika alkaa ja on aika ...

... harkita lopettamista.

Aika aikaa kutakin, sanotaan. Perustin tämän blogin sairastuttuani syöpään, kun sellaista ehdotettiin. Sivusta tuli nopeasti hyvin suosittu. Ilmeisesti tällaiselle oli tilausta. Joillekin sairaalamaailma oli vieras ja tämä oli väylä tutustua siihen. Olen ymmärtänyt myös, että jotkut ovat saaneet lohtua, kun joku läheisistä on sairastunut.

Olen ollut tietoisesti hyvin avoin. Olen kokenut, että se lähentää minua muihin ja muita minuun. Se on välillä saattanut tuottaa murhetta läheisille, joille tällainen avoimuus ei ole luontaista. Tämän pitäminen on ollut antoisaa, mutta se on myös vaatinut aikansa, mikä on ollut läheisiltä pois.

Syövän sairastaminen on ollut keskeinen teema, mutta blogi on muuttunut jonkinlaiseksi elämäntapasivustoksi, kun syövästä on ollut vähän enää kirjoitettavaa. Näyttää siltä, että elämäni kokonaissisältö ei puhuttele kovin laajaa lukijakuntaa. Voi myös olla, että ankaran kevään jälkeinen apeus on vienyt terän tekstistäni.

Tämän blogin sivulatausmäärä on nyt parinsadan paikkeilla päivässä, kun se parhaimmillaan oli tuhannenkahdeksansadan tienoilla. Jokin aika sitten se oli kolmen neljän sadan paikkeilla ja näyttää pudonneen pariin sataan, mikä tosin sekin on ihan mukava määrä. Trendi kuitenkin näyttää laskevalta. Lukijakommentit ovat melkein loppuneet. Kevättalviset tietotekniikan ongelmia käsitelleet tekstit kuuluvat karkoittaneen joitakin lukijoita.

Voi olla, että esille nostamani teemat vanhoillislestadiolaisuudesta ovat vaikuttaneet asiaan. Siinä saattoi kulkea jonkinlainen avoimuuden ja kiinnostuksen rajalinja. Tosin suviseuravideo on saanut yli neljätuhatta sivulatausta.

Tällainen blogi elää lukijoiden kannattelemana. Jos lukijat kaikkoavat, on aika miettiä jotakin muuta. Lukijat ovat blogin pidon suola. Välillä on myös syytä harkita, mihin aikansa käyttää.

Minut on kutsuttu Helsingin lääketieteen kummiksi luultavasti pääasiassa tämän blogin perusteella. Se velvoittaisi jatkamaan. Yksi mahdollisuus on palauttaa blogi syöpäaiheiseksi ja kirjoittaa vain, kun  toipumisen edistyminen tai muu vastaava antaa aihetta.

Miten neuvotte hyvät lukijani?

Ei kommentteja: