Grexit - pata kattilaa soimaa

Minusta tuntuisi intuitiivisesti luontevalta, että Kreikan annettaisiin olla viisi vuotta omassa valuutassa. Sinä aikana se voisi rakentaa järjestelmänsä kuntoon ja kauden lopussa osoittaa - tällä kertaa ilman metkuja - EU:lle, että se on EU-kelpoinen. Drakma devalvoituisi arvoon, jolla Kreikka saisi ulkomaankauppansa vauhtiin. Ulkomaiset tavarat olisivat valitettavasti kreikkalaisille kalliita, mutta jotenkin toimivan ja uskottavan talouden rakentaminen pitäisi aloiuostttaa.

Kreikka varmasti tarvitsisi massiivisesti humanitaarista apua ja sitä sille suotakoon. Silloin varat menisivät omalla nimellään eivätkä vinouttaisi Kreikan järjestelmiä.

EU on sallinut jäsenvaltioilleen omat verojärjestelmät. Osittain siitä seuraa, että jäsenvaltiot käyttävät veroparatiiseja vero-optimointiin, mikä tarkoittaa suomeksi veronkiertoa. Siirtohinnoittelu on vanha ongelma kansainvälisessä kaupassa. Se tarkoittaa tuotteiden hinnoittelua konsernin eri yksiköiden välisessä kaupassa. Ongelma siitä tulee, kun yritykset säätävät hinnat siten, että voitot siirtyvät matalasti verotettuihin maihin eli veroparatiiseihin.

Mitä järkeä on siinä, että Hollannin veroviranomainen on voinut tehdä oman sopimuksen verotuksesta Starbucksin kanssa siten, että esimerkiksi Ison Britannian viranomaisilla ei ole oikeutta tietää sopimuksen sisältöä?

EU ilmeisesti antaa tämän tapahtua, jotta kilpailutilanne ei vääristyisi EU:n ulkopuolisten maiden yritysten voidessa kierrättää bisneksensä peroparatiisien kautta.

EU menettää veroparatiisien vuoksi tuhat miljardia euroa verotuloja. Jos Kreikan seuraava paketti maksaa 80 miljardia, tuosta lähteestä varat voisi hankkia. Vaikka Kreikka kieroilee, ei EU:kaan kovin puhtoiselta näytä tässä valossa.


Aloitin työn, jossa käytän öljypastelleja. Katsotaan miten käy.

Tiedot ovat peräisin dokumentista "Laillista veronkiertoa", joka on juuri poistumassa Ylen Areenasta.