Ituja tarinoiksi

Saimme sarjakuvakurssilla ensi kerraksi tehtävän. Meidän täytyy muistella jokaista asuipaikkaamme ja kuhunkin niistä liittyvää tapausta. Niistä valikoimme viisi parasta ja keskiviikkona yhdessä valitsemme niistä parhaan viidestä seitsemään sivua pitkää mustavaloista sarjakuvaharjoitusta varten.

Tapahtuman sanottiin voivan olla niinkin yksinkertainen kuin että aurinko paistaa matolle. Hajuillakin on merkitystä. Siinä tarvittaisiin mielikuvistusta, että aiheen saa venymään. Voisihan se onnistuakin.

Muistan välähdyksenomaisesti varhaislapsuudestani, kun isäni tuli kaverinsa kanssa kotiin sorsanmetsästyksestä. Näky oli vaikuttava. Kaksi metsästystamineissa olevaa miestä seisoo saalistaan roikottaen. Ruuti ja riista tuoksuvat voimakkaasti.

Muistan myös, kun asuimme Limingassa paikkakunnan ensimmäisessä kerrostalossa, jonka kohdalla tien varressa on Linnukkapatsas. Se on pystytetty paikalle, jossa on muinoin ollut vainoissa tuhotut Limingan toinen ja kolmas kirkko. Patsas muistuttaa linnan tai kirkon ovea ja sitä ympäröi aidattu nurmikko. Taisin luullakin sitä vanhaksi kirkon porstuaksi. Minä oli viisikuusivuotias ja jostakin olin saanut käsiini vihreän pressuntapaisen kankaan. Juoksin kangasta vetäen Linnukkaa ympäri ja kuvittelin voivani nousta ilmaan. Onneksi ei onnistunut.

Haapavedeltä muista parikin tapausta, mutta niistä ei taida olla sarjakuviksi. Eräänä yönä oli aivan lähelle asuinpaikkaamme pudonnut meteoriitti. Ihmettelimme pyöreää jälkeä maassa. Toinen tapaus oli, kun tuleva vaimoni kävi vanhempiensa kanssa meillä kahvilla. Minä en muista tapausta, mutta vaimo muistaa. Olimme olleet ujoja lapsia sisarieni kanssa. Niin luulen hänenkin olleen.

Nurmijärveltä muistan koulun opettajainasunnossa elämisemme ajoilta, kuinka leikin paperitötteröillä roskisten lähellä. Sytytin niitä palamaan toisesta päästä. Ehkä vedin savua suuhunikin, koska muistissani on jälki moisesta pahasta mausta. Kaverini oli nähnyt kauempaa ja kommentoi "tupakointiani" jälkeenpäin. Toinen muisto noilta ajoilta on, kun tappelin kaverini kanssa.

Muutimme sittemmin Nurmijärvellä omakotitaloon. Siltä ajalta muista pyöräretken, jonka teimme kaverien ja yhden aikuisen kanssa ajamalla Jyväskylään, tulemalla sieltä laivalla Lahteen ja palaamalla pyörillä kotiin. Nukuimme teltassa yöt. Pääsin jopa ohjaamaan Suomi-laivaa.

Asuimme tuoreena avioparina vaimoni kanssa Etelä-Haagassa kesällä 1975, jolloin Hesassa oli Etyk-kokous. Olin kesätöissä Kaisaniemen Kopissa. Näimme maailman napamiehiä, kun heitä kuljetettiin saattueissa paikasta toiseen. Suurin saattue oli Neuvostoliiton Brežnevillä. Monta autoa ja moottoripyöriä. Hotelli Inter Continentalin (nyk. Skandic Park) katollakin oli poliiseja aseineen. 

Martinlaaksossa Vantaaalla asuessamme astuin armeijaan ja sain kuulla tulleeni isäksi, kun olin ollut muutaman tunnin intissä. Irtoaisikohan tuosta? Pääsin porukasta ensimmäisenä lomalle. Laittoivat niin uudet suntiskamat päälle, että kenkä hiersi rakon jalkaan.

Korsossa asuessamme lapset tulivat kerran kysymään, mistä lapset tulevat. Päätin kertoa, miten asia on. Eivät uskoneet alkuunkaan. Nauraen kipittivät pois. Siellä asuessamme olin kerran lähdössä matkalle rapakon toiselle puolelle. En muista oliko lauantai vai perjantai-ilta, mutta en löytänyt lippuja. Kun menin työpaikalle etsimään, tuntui, että niiden täytyy olla kotona. Yritin saada kiinni henkilöä, jolta olisin ne saanut. Hän oli lähtenyt - olikohan Vaasaan - pelaamaan. Viimein hän soitti ja kertoi, mistä löydän hänen työhuoneestaa avaimet laatikkoon, jossa liput ovat.

Kun asuimme Etelätiellä Espoossa, lapset olivat saunassa. Yksi heistä oli keksinyt kokeilla, mitä tapahtuu, kun pissaa kiukaalle. Eipä menty vaimon kanssa saunaan heidän jälkeensä.

Olarissa asuessamme tapahtui kerran runollinen juttu. Joku lapsista tuli sanomaan, että lähellä on jänis, joka on loukkaantunut. Vähän vastahankaisin ajatuksin lähdin jonkin astalon - varmaan lapion - kanssa lopettamaan jänistä. Siellähän se kyyhötti jollakin tienreunamaalla. Kun pääsin lähemmäksi, se lähti kuitenkin terveenä loikkimaan pois. Ehkä tulin häiritsemään sen mindfulness-harjoitusta. Olarissa ollessamme perustimme vaimoni kanssa yrityksen. Siitä aiheesta irtoaisi varmaan yhtä ja toista.

Aikamoinen tarina syntyisi siitä, kun asuimme Nummitiellä Espoossa ja minut irtisanottiin laman aikana. Lähdin asuntovelallisena kortistoon. Vaimo ja viisi lasta kotona. Aika seikkailu, mutta selvittiin.

Täällä Hertsikassa asumisestamme voisi kuvauksellinen aihe olla, kun kävimme lastenlasten kanssa höyryjuna-ajelulla.

Joskohan näistä jokin kypsyisi sarjakuva-aiheeksi.