Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 25. syyskuuta 2015

Uniseikkailuja muttei muita


Tämänviikkoinen kolmen päivän työrupeama meni paremmin kuin edellisviikkoinen. Nyt en tuntenut itseäni yhtä väsyneeksi. Tänä aamuna kuitenkin uni maistui. Nousin noin kymmentä vailla yksitoista. Mitähän erikoista tuohon ajankohtaan liittyy, koska ei ollut ensimmäinen kerta, kun juuri tuolloin heräsin. Olin tosin herännyt aikaisemminkin aamulla, mutta kun uni oli tullakseen, annoin sen tulla.

Ei tässä kaikki ole aivan jengoillaan. Tuntuu oudolta, kun aamupäivä on jo menetetty, kun päästään jalkeille.

Yö oli erittäin unipitoinen. Olin purjehtimassa amatöörinä sekä isommalla että pienemmällä veneellä. Olin myös vaimoni kanssa joulun aikoihin kiertelemässä stadin vanhan bussiaseman liepeillä. Ympäristä ei tosin vastannut entistä eikä nykyistä. Jotakin painajaismaista tähän liittyi. Vaimo oli välillä hukassa. Minulla oli mukanani kaikenmaailman tavaraa, pari videokameraa ja mitä muuta. Kuvio meni siten, että minulle ilmestyi outoja tavaroita - muun muassa se toinen videokamera - enkä muistanut, mistä se oli tullut mukaani. Oletus oli, että olin sen jotenkin epähuomiossa napannut. Kun yritin vessaan, siellä olikin jokin lasten tapahtuma meneillään. Yksi unielokuva kertoi, kuinka olimme muuttaneet uuteen asuntoon, mutta jostakin syystä edelliset omistajat olivat jättäneet sinne kalusteensa ja muut tavaransa. Jopa dia-kuvia löytyi heidän jäljiltään.

Koin aamulla, että kun heräsin välillä, mutta nukahdin sitten uudestaan, sama uni jatkui. En ole varma tapahtuiko oikeasti niin, mutta ainakin sellainen muistikuva jäi.

Miellä on vaimoni kanssa tämänviikkoinen seikkailu tekemättä. Sellaisten on todettu olevan hyväksi parisuhteelle. Mitähän vielä keksisimme.

Ei kommentteja: