Psykodraama on hieno menetelmä

En ole aivan varma, mitä minulle tapahtui eräänä kesänä viime vuosikymmenellä, mutta kokemus oli outo. Sairaslomaa siitä sain. Jotakin siihen on diagnoosiksi kirjoitettu. Luultavasti olin kuormittunut liikaa erilaisista syistä. Ajatukseni harhailivat menneessä ja olin jotenkin jumiutunut. Onneksi pystyin palaamaan töihin syksyllä.

Varmaankin psykofyysinen järjestelmäni löi liinat kiinni, jotta en kuormitu vielä enemmän.

Pääsin sen seurauksena Kelan tukemaan psykodraamaohjelmaan. Se oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Hyödyinkin siitä.

Kokoonnuimme tiettyinä aikoina muutamaksi päiväksi muiden osallistujien ja vetäjien kanssa internaattiolosuhteisiin.

Meitä oli kaksi tai kolme ryhmää ja kullakin oma vetäjänsä. Ryhmälleni sattui erityisen pätevä ja kokenut alan ammattilainen.

Psykodraama on mielestäni tavattoman elegantti ja toimiva tapa käsitellä psyyken asioita. Kaikess yksinkertaisuudessaan siinä kukin osallistuja kertoo vuorollaan mieltään askarruttavan asian, sen jälkeen jaetaan roolit ja teema näytellään. Näyttelijän lahjoja ei tarvita, mutta asia tulee näin näkyväksi. Tapahtumassa voidaan kokea uudestaan alkuperäisen tilanteen tunteita.

Tämän jälkeen keskustellaan piirissä.

Psykodraama osoitti minulle, että monet asiat ovat hyvin universaaleja. Kun kokemuksia jaetaan, tietämys omastakin ongelmasta laajenee ja asianomainen voi saada oivalluksia, jotka auttavat eteenpäin.

Toiminnassa on sellainen periaate, että ryhmän toiminnasta ei kerrota muille. Osallistujatkin tuntevat toisensa vain etunimeltä, jos niin halutaan. Käytännössä tietoturva toimii niin, että asioista keskustellaan, mutta yleisellä tasolla eikä nimiä mainita.

Voin suositella psykodraamaa, jos tuntee kestävänsä syvien asioiden käsittelyä ryhmässä. Minulle valkeni eräs elämäni avainasia.

Olin myös myöhemmin mukana omakustanteisesti yhdessä ryhmässä, mutta keskeytin sen, koska teemat eivät tuntuneet minulle ajankohtaisilta.