Väsyttää. Onneksi olen huomenna vielä eläkkeellä. Tunnen, että selviän kolmelle viikonpäivälle sijoittuvista tunneistani, kun pinnistelen. Toivottavasti en kuitenkaan kuluta voimiani kuten keväällä. Silloin ilmeisesti söin jo tulevia voimiani, koska töiden loputtua romahdin.
Olen nukkunut pitkään viime aamuina. Tarvitsen yhä lepoa. Ehkä tämä jotenkin potemaani syöpään liittyy.
Kävin perjantaina työterveyspalvelun psykologin juttusilla. Nuori, lämminsydäminen nainen. Hän kysyi, minkä ikäisiä lapseni ovat. Sanoin, että kuopus on suunnilleen saman ikäinen kuin hän. Ensimmäinen kerta meni tutustumiseen ja tilanteen kuvaamiseen. Vielä on neljä kertaa jäljellä. Menen taas ensi perjantaina.
Hiljaa mäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti