Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kukkahattusetä ja -täti epäonnistuivat



Menimme tänään vastaanottokeskukseen houkuttelemaan pakolaisia pelaamaan kyykkää. Huomasin, että tiedotteemme asiasta oli kadonnut ilmoitustaululta. Kadulla ja aulassa kuluttu runsaasti väkeä aikaansa. Kuljin keskustelemassa asiasta eri puolilla. Sanoin, että suhtaudumme myönteisesti pakolaisiin. Joku sanoi arvostavansa. Ihmiset olivat ystävällisiä, mutta pidättyväisiä.


Joillekin tuntui asia sopivan, mutta nyt ei ole sopiva aika. Yhden kaverin ymmärsin olevan lähdössä. Kehotin häntä pyytämään kavereitaankin. Hän kysyi, kurdeja vai arabeja. Meillä kävi tietysti kaikki. Hän lähti. Pian hän tuli ulos ja lähti kävelemään katua poispäin kännykkä korvallaan.

En nähnyt sitä kaveria, joka viimeksi käydessämme lupasi lähteä pelaamaan.

Kävi ilmi, että ajoitus on tosi huono. Vastaanottokeskuksessa oli juuri meneillään väen siirto paikasta toiseen.


Menimme sitten Pengerpuistoon. Sinne tuli vain yksi Refugee Hospitality Clubin jäsen. Hän oli meitä paljon paremmin perillä pakolaisasioista. Hän varmaan auttaa meitä, jos vielä yritämme. Siinäkin meillä oli huonoa onnea, että peliaikaan ripsutteli pikkuisen sadetta.


Uusi tuttavamme oli perissä myös kaupungin byrokratiasta. Hän kertoi, että jos kutsuu väkeä puistoon tai muuhun vastaavaan, kyseessä on tapahtuma, josta pitää maksaa vuokraa kaupungille. Tämä pätee, vaikka tilaisuus olisi ilmainen. Kavereiden kanssa saa pelata ilmaiseksi.

Jos pykälät menevät juuri noin, ne tuntuvat liian tiukoilta. Maksullisuus voisi olla minusta kynnys tässä. Voisi myös olla jokin minimiosallistujamäärä.


6 kommenttia:

Pihla kirjoitti...

No höh! Todella hienoa, että yrititte. Se on mielestäni kaikkein tärkeintä. Jatkakaa samaan malliin tulevaisuudessakin -kokemuksesta viisastuneena. Ensi kerralla tulen minäkin messiin (:

Apparatsik kirjoitti...

Ihan vinkkinä sellainen, että kannattaa tehdä siitä kukkahatusta salaattia ja nauttia se with nice chianti. Sen jälkeen voikin käydä kysymässä pitkään vastaanottoskenessä työskenneeltä keski-ikäiseltä mieheltä mikä on homman nimi. Yleensä vastaukset ovat ns. nuivia.

Suomalainen on tunntettu kaikkialla maailmassa sinisilmäisyydestään. Se ei ole positiivista.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta Pihla! Mukava, että olet mukana.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Jos noiden kiireisten vastaanottokeskusvirkailijoiden puheille pääsee joskus ihan rauhassa keskustelemaan, sieltä voisi saada ihan toimivia vinkkejä vapaaehtoistyöhön. Minulle on syntynyt vaikutelma, että pakolaisilla on noissa keskuksissa valtavasti joutoaikaa ja vähän tekemistä. Yksi mahdollisuus on käydä silloin tällöin jututtamassa heitä, ehkä tutustua joihinkin ja saada mahdollisesti vinkkejä. Mieluummin olen sinisilmäinen kuin kyyninen.

Anonyymi kirjoitti...

Tällä hetkellä siellä on varmasti paljon porukkaa jotka on vasta tulleet ja ensimmäisenä ihan muut asiat mielessä, kuten sanoit että oli jotain hässäkkä juuri menossa. Kiva että yritetty, ehkä toiste onnistuu! Laji voisi olla joku tutumpi niin ehkä houkuttelisi. Kannattaa kuunnella Ali ja Husu vok jakso Yle Areenasta.

Heikki Honkala kirjoitti...

Joo, yksi puhuttamani kaveri sanoikin, että hän haluaa nukkua. Saattoi olla aika tuore tulokas. Jalkapallo olisi varmaan kiinnostava ainakin osalle, mutta siinä lajissa minusta ei ole kuin maalitolpaksi. Kiitos vinkistä! Ai Ali ja Husu ovat taas vauhdissa?