Tietokoneet haittaavat koulunkäyntiä

OECD: Tietokoneista kouluissa enemmän haittaa kuin hyötyä. Näin uutisoi Hesari tänään.

Oma kokemukseni myötäilee tuota tutkimustulosta. Suurin vaiva ovat opiskelijoiden kännykät, jotka ovat käytännössä tietokoneita. Kännykät halvaannuttavat tunnit, koska osa opiskelijoista tahtoo olla jatkuvasti muissa maailmoissa. Kun määrään kännykät pois näkyvistä, ne ehkä katoavat, mutta vain hetkeksi. Tämä on ymmärrettävää. Onhan kännykän tarjoama viihde varmasti houkuttelevampaa kuin oppiminen.

Joku saattaa hurskastella, että kännykät ovat oiva apu tiedonhankintaan. Niin ovat, mutta niiden käyttö siihen on vähäistä. Ongelma on vakava, koska kännykkään uppoutunut opiskelija ei opi. Tunnen velvollisuutta valvoa asiaa, mutta en tahdo jaksaa. Tällainen valvominen on juuri sellaista kuluttavaa hommaa, johon tunnen kyllästyneeni ja joka saa kaipaamaan eläköitymistä kokonaan.

Tietotekniikasta on iso apu opiskelijoiden tuotosten hallinnoimisessa. Kun opiskelijat toimittavat nämä sähköisesti, minä en voi hukata niitä.

Oppituntien tarpeellisuutta saatetaan kritisoida sanomalla, että samat asiat voisi oppia omatoimisestikin. Tämä on totta monien asioiden suhteen. Jos haluat oppia vaikkapa ranskan kielen, tuletko varanneeksi siihen aikaa riittävästi? Useimmille - kuten minulle - se on vaikeata. Siinä on minusta oppituntien suurin merkitys. Silloin on aikaa oppia.

Pelkkä läsnäolo ei riitä. Jos istut puolitoista tuntia ranskan tunnilla, mutta pörräät kännykän avulla koko ajan Facebookissa, olet ollut tunnilla aivan turhaan.

Koulussamme annetaan tänä syksynä aloittaneille opiskelijoille kullekin käyttöön henkilökohtainen läppäri. Monien luokkiemme uusi avoin muoto on kuitenkin tarkoitettu opiskeluun ryhmätöitä tekemällä. Mielestäni riittäisi, että luokassa on sen verran tietokoneita käytössä, että kullekin ryhmälle on yksi. Se riittäisi tiedonhankintaan. Hyvä järjestely on voisi olla sellainen, että ryhmät istuvat omien pöytiensä ympärillä ja yhdellä kullakin ryhmästä olisi läppäri käytössään.

Teetän paljon ryhmätöitä siten, että tuotokset kirjataan aanelosille. Käytäntö toimii oikein hyvin. Tällaiset tuotokset voidaan esittää muille tykin avulla. Se, että tuotokset viedään nettiin ja näytetään sitä kautta, vain jäykistää toimintaa. Arvioitavat yksilötuotokset on kuitenkin hyvä saada nettiin.

Tietekniikan yksi periaate on käsittääkseni se, että etsitään toimivin ratkaisu. Jos se perustuu tietotekniikkaan, käytetään sitten sitä.

Didaktisesti olisi viisasta lähteä oppimisen ongelmista. Etsitään niihin ratkaisuja. Jos parhaat perustuvat tietotekniikkaan, sovelletaan sitä. Niin ei välttämättä ole.

Nyt tunnutaan usein lähtettävän liikkeelle siten, että hankintaan vaikka opiskelijaryhmille tabletit ja sitten lähdetään miettimään, mitä niillä voisi tehdä. Tämä on takapuoli edell puuhun menemistä.