Refugee Hospitality Clubin sivulla oli tänään vetoomus Pasilan poliisiasemalla rekisteröitymässä olevien pakolaisten auttamiseksi. Kuulosti siltä, että he ovat kylmissään.
Puuhastelin omia juttujani, mutta omatunto alkoi kolkuttaa. Tuntui, että ei tässä nyt voi vain lekotella eläkepäiväänsä vaan pitää toimia, jos ihmisiä on hädässä. Aloimme kaivella kaappejamme ja löysimme jonkin verran vaatteita ynnä muuta vietäväksi. Kuuluttelimme naapureitakin taloyhtiömme nettisivuilla.
Kyselin RHC:n sivuilla, kenelle ja miten niitä voisi toimittaa poliisiasemalla. Sain sitten vinkin, että Refugees welcome Finland - HELP IN ARRIVAL -sivuilla on ohjeita asiaan. Sivu näytti olevan suljettu, mutta pian minut päästettiin sisään.
Bongasin keskusteluista erään Nadjan, joka oli menossa kuudeksi poliisiasemalle. Sovin hänen kanssaan, että luovutan tavarat hänelle poliisiaseman edessä kuudelta. Sininen Nissan, rastat ja silmälasit. Hän neuvoi myös realistisesti, mitä kannattaa tuoda.
Olimme jo ennen kuutta poliisiasemalla. Sininen Nissan oli jo pysäköity, mutta Nadjaa ei näkynyt. Aseman oven ulkopuolella seisoi aika runsaasti pakolaisia. Vastapäätä seisoi poliisiauto, jossa oli kaksi poliisia valvomassa asioiden sujumista. Tarkkailin tilannetta. Joku kantasuomalainen nainen jakoi banaaneja pakolaisille. Nadja ilmestyi sitten, mutta hänellä oli kiire, koska hän oli lähdössä viemään autollaan pakolaisia seuraavaan etappiin. Hän neuvoi minua puhumaan erään nuoren musliminaisen kanssa. Tämä ja eräs toinenkin toimivat vapaaehtoistulkkeina paikalla. He olivat suomen kielen taidosta päätellen jo pitkään Suomessa olleita.
Jätin vaatteet. Niille ei näyttänyt olevan enää tarvetta. Jalkakäytävällä oli kasa vaatteita odottamassa huomista. Ilmeisesti Nadja toimittaa ne yöksi jonnekin suojaan.
Kyselin, mitä täällä tarvitaan, mutta tulkki ei osannut sanoa. Hän osoitti muutaman kantasuomalaisen ryhmää. Yksi pakolainen sanoi minulle hymyillen "kiitos", koska olin jättämässä vaatteita ja sen sellaista. Kättelimme.
Pakolaiset olivat rekisteröitymässä ja sen jälkeen heidän oli määrä mennä vokkeihin eli vastaanottokeskuksiin. Perheille viranomaiset järjestivät taksikyydin, mutta muut saivat etsiytyä omin neuvoin eteenpäin. Olin sopinut vaimoni kanssa, että voimme mennessämme heittää yhden lastin.
Kävin suomalaisryhmässä kyselemässä tilanteesta. He olivat hieman neuvottomia eivätkä osanneet oikein sanoa mitään. Yksi oli hieman sydämistynyt, kun oli tullut paikalle, eikä apua ehkä nyt niin tarvittukaan.
Saimme kiitosmiehen ja kaksi hänen kaveriaan kyytiin ja veimme heidät Kaarlenkadulle. He olivat irakilaisia sunneja. He olivat hyvin huojentuneen ja onnellisen oloisia, kun ovat nyt Suomessa. Olivat olleet 50 päivää matkalla. Osoittivat elein, että shiiat ampuvat heitä Irakissa. Finland good, Hungary bad.
Päätimme vaimon kanssa heittää vielä toisen keikan ja palasimme poliisiasemalle. Ajattelin käydä kysymässä tilannetta valvovilta poliiseilta, miten he arvioivat tilannetta. Partio oli sinä aikana vaihtunut. Kaksi nuorehkoa konstaapelia istui autossa. He olivat hyvin pidättyväisiä, melkein tylyjä. "Poliisi ei kommentoi", oli vastaus. Ehkä he olivat maahanmuuttokriitikoita.
Väki oli jo vähentynyt. Nadja oli taas lähdössä viemään autollista eteenpäin. Saimme kyytiin nuoren miehen, jonka perhe oli jo mennyt Uudenmaakadulle. Hän puhui auttavaa englantia. Hän oli myös irakilainen sunni. Hänen äitiään oli ammuttu kaulaan Irakissa, mutta tämä oli selvinnyt ja oli nyt Uudenmaankadulla. Kaveri kertoi, että ukarilaiset poliisit olivat pahoja. Olivat sylkeneet heidän päälleen. Unkarilaisista muista ihmisistä osa hyviä ja osa ei. Hän oli ollut neljäkymmentä päivää matkalla. Oli tullut Suomeen eilen samoin kuin perheensä. Finland good. Police of Finland good. The king of Finland good, koska toivottaa irakilaiset tervetulleiksi.
Yritin saada selville, miksi Suomi näyttää niin hyvältä heidän silmissään, mutta hän ei ymmärtänyt kysymystä.
Kun jätimme hänet Uudenmaankadulle, hän oli niin kiitollinen, että halasi minua ja antoi suukon kaulaani.
Tilanne vaikutti poliisiasemalla olevan aika hyvin poliisien hallinnassa. Olisin mielelläni kuullut poliisilta, onko vapaaehtoisista mitään hyötyä vai häiriöksikö olemme, mutta siihenhän en saanut vastausta. Ymmällään oleva kantasuomalaisryhmä oli joltakin poliisilta saaneet käsityksen, että kyllä heistä hyötyäkin on. Ilmeisesti tilanne vaihtelee.
En voi kuin ihailla Nadjaa, joka vaikutti hyvin selväjärkiseltä tyypiltä ja toimi tilanteen mukaan. Kyllä hänkin varmasti ymmärsi, että nuoret miehet selviäisivät omin nokkineenkin vokkeihin, mutta halusi toimia, kun saattoi edistää asioiden sujumista.
Jos haluat osallistua, kyyditystarvetta on varmaan lähipäivinäkin. Vaatteita, vilttejä ja ruokaakin ehkä tarvitaan. Ilmeisesti tilanne vaihtelee kovasti päivän eri aikoina. Auttamalla voi pehmentää pakolaisten maahan asettumista ja samalla oppia, missä asiassa mennään. Näin voi ainakin osoittaa inhimillisyyttä kärsineitä kohtaan.
Illan uutisissa Tom Kankkonen kertoi matkastaan pakolaisten kanssa Tornioon. Bussissa oli ollut Irakin sunneja ja shiialaisia sulassa sovussa. Hän kertoi shiialaisten pelkäävän Isisiä ja sunnien puolimilitantteja shiialaisryhmiä.
Tästä näet Mtv:n uutisklipin, joka on kuvattu aiemmin tänään Pasilan poliisiasemalla. Siinä haastatellaan suomalaista vapaaehtoista sekä tulkkia, josta jo kerroinkin. Vaatteita ja muutakin apua selvästi tarvitaan.
1 kommentti:
Lähetä kommentti