Yöpukupäivä

Tänään olen ollut väsynyt. Olen antanut itselleni luvan viettää yöpukupäivän. Näin on tapahtunut - kirjaimellisesti. En tiedä, onko tällainen hyödyllinen voimien riittämisen kannalta. Toivottavasti on.

Olen tehnyt mitä huvittaa. Lueskellut, blogannut, katsonut yhden dokumentin, räpläillyt läppäriä. On ollut sellainen tunne, että pää ei jaksa mitään kovin haastavaa.

Onhan nyt sitäpaitsi sunnuntai - lepopäivä. Luther on opettanut lepopäivän vietosta eikä tämä varmaan ole sellaista, mitä hän pitää hyvänä. Ehkäpä hän ymmärsi kuitenkin väsyneitä.

Olo on hieman nuhjuinen. Reipas ihminen olisi käynyt kävelyllä, mutta en ole reipas - ainakaan kävelyjen suhteen.

Toivottavasti tämä on sitä itsensä kuuntelemista, mitä syöpätoipilas tarvitsee.

Dokumentissa Kampanja, joka vei sotaan (näkyy vielä kolme päivää) kerrotaan, kuinka USA halusi aloittaa sodan Irakia vastaan, vaikka todisteita massatuhoaseista ei löytynyt. Amerikkalaiset saivat myös Britannian ja Tanskan mukaansa. Ajatus kai kulki niin, että savuavia aseita löytyy joka tapauksessa, kun hyökätään. No eipä löytynyt.

Saddam kaatui, mikä oli tarkoituskin. Irakin kansa kärsi hirmuisesti. Saddamin diktatuuri oli hirveä. Olisi mielenkiintoista löytää luotettava analyysi, joka vertaisi nykyistä menoa Saddamin aikaisiin oloihin.