Kukkahattusetä lipas kourassa

Kävin lähimarketissa keräämässä nälkäpäivärahaa. Olin paikalla yksin suurimman osan ajasta ja vastuullani oli SPR:n muovipönttö, jossa pidetään varusteet ja lippaat.

Tein kahden tunnin siivun. Aika menee aika mukavasti, mutta pari tuntia kerrallaan riittää. Alkaa tulla jo tarve levätä.

Hommaan ei juuri perehdytyttää tarvitse. SPR-liivi päälle, lipas kouraan ja seisomaan. Kyse on minusta ihmisten palvelemisesta, sekä niiden, jotka lahjoittavat sekä niiden, joita autetaan. Jos ihminen haluaa auttaa, homman voi hoitaa helposti laittamalla rahaa lippaaseen paikassa, jossa muutoinkin kaivetaan kuvetta. Kyseessä on vaihtotapahtuma. Hyvä tarkoitus saa rahaa ja lahjoittaja saa tunteen mukanaolosta jossakin tärkeässä. Pieni ystävällinen vuorovaikutushetkikin voi olla merkityksellinen.

Kerääjän tehtävänä on pitää lipasta ulottuvilla. Luulen, että yleinen ajatus kerääjillä on kuten minullakin, että pitää olla näkyvissä, mutta ei sen enempää. Ei tunnu fiksulta lähteä ojentelmaan lipasta summamutikassa. Vältän katsekontaktia kassajonossa seisovien kanssa, koska se voi kerjäämiseltä tai haastamiselta. Omaa sijoittautumista toki kannattaa miettiä. Kannattaa olla siellä, missä ihmiset kulkevat.

Osa vaihtaa jonkun sanan, toiset laittavat rahan muina miehinä/naisina ja kiiruhtavat eteenpäin. Ei tehdä tästä nyt numeroo.

Kyseisessä marketissa käy julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Yritän suhtautua heihin kuten muihinkin eikä heidän osallistumisestaan varmaan ole korrektia sanoa mitään. Tosin eräälle vaikutusvaltaiselle henkilölle toivotin menestystä hänen tärkeään työhönsä. Eräällä aiemmalla kerralla eräs poliitikko jäi juttelemaankin.

Opetan koululla nuorille, että asiakaspalvelutapahtuman lopussa kannattaa sanoa asiakkeelle hyvästelyn lisäksi jotakin ystävällistä. Yritän toimia kuten opetan. Enimmäkseen se on hyvän lauantain tai päivän jatkon toivottamista, johon asiakkaat vastaavat toivottamalla samaa. Vuorovaikutus päättyy näin hyvään tunnelmaan. Se on myös pieni vastine avusta. Kiittää pitää tietysti myös.

Yleensä ne, jotka eivät aio laittaa rahaa, eivät katso päin. Monilla on syynsä, esimerkiksi se, että ei ole käteistä tai on jo laittanut rahaa. Eräs sanoi, että tulee huono omatunto, kun kulkee ohi, vaikka on kuukausilahjoittaja.

Pieni, mutta nerokas vastine on pieni kiitostarra. Niitä on hyvä antaa erityisesti lapsille. Tänään tuli mieleen, että kannattaa niitä tarjota aikuisillekin. Kun useat tuntevat huonoa omaa tuntoa kävellessään ohi, pieni tarra rinnassa helpottaa. Mukana ollaan. Jotkut sanovatkin jo lahjoittaneensa.

Laskeskelin huvikseni, lahjoittavatko naiset vai miehet useammin. Tuntumakseni jäi, että ehkä 60 prosenttia on naisia. Tämä ei kerro totuutta, koska pitäisi laskea myös kaupassa kävijöiden sukupuolisuhde. Lahjoittamisuseus ei kerro myöskään rahamääristä mitään. Tällaisia asioita lienee tutkittukin. Mitäpä noista. Naiset ja miehet olivat molemmat hyvin edustettuja.

Ei ehkä ole fiksua yrittää profiloida tyypillistä lahjoittajaa. Sen muistan eräältä kerralta, kun keräsin Alkon myymälän luona, että yksittäisen Suomi-viinapullon ostaja ei yleensä lahjoita. Tosin se oli vain yhden keräyskerran havainto eikä oikeuttane painaviin johtopäätöksiin.

Jotkut kannustivat ja kiittelivät kerääjää. Eräs henkilö jäi juttelemaan. Hänkin laittoi rahaa ja kertoi auttavansa iäkästä naapuriaan. Tilanteeseen tuli hieman dramatiikkaa, kun vartija epäili häntä myymälävarkaudesta. Henkilö oli kuitenkin joustava, koska hän näytti kassiensa sisällön, mitä hänen ei olisi tarvinnut tehdä. Hän ei ollut syyllinen. Vartijalla olikin vain tuntomerkit ja hän kiitteli asiakasta yhteistyöstä. Työtänsä hänkin teki. Ehkä kaupassa olisi hyvä saada aina alkuperäinen silminnäkijä paikalle, mutta ilmeisesti se ei aina onnistu. Loppu hyvin tämän asiakkaan suhteen.

Eräs vastaanottokeskuksen työntekijä vaihtoi muutaman sanan. Hän sanoi, että vokit alkavat olla täysiä ja nyt on ongelma pakolaisten sijoittamisessa. Mainitsin yksityismajoituksista. Hän sanoi, että se käy vain poliisien kautta. Pitää olla tiedossa, kuka majoittaa. Ruotsissa on pakolaislapsia kadonnut. Tärkeä näkökulma.

Kun vuoroni alkoi lähestyä päättymistä, saapui pari uutta kerääjää ja pääsin laittamaan varusteeni muovipyttyyn. Lipas painoi ihan mukavasti.

Tämä homma ei paranna yhtään taivaspisteitäni, mutta tuntuu hyvältä olla avuksi. Kun kirjoittelen näistä täällä, jokin muukin voi rohkaistua hommiin, kun kuulee millaista se on.