Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Narrausta

Näin harmaana sunnuntaipäivänä tuntuu haasteelliselta se, että pitäisi liikkua. Sairaalassa on kätevää, kun voi vain astua käytävään ja alkaa marssia. Muutamalla edestakaisella kerralla 130-metristä käytävää saa jo jotakin aikaiseksi. Täällä kotona kolmiossa ei juuri huvita kiertää huoneesta toiseen.

Ajatuksenani oli käydä kuvaamassa Redin työmaan nykytilaa Kalasatamassa, mutta kun lounas viivästyi, viivästyi lähteminenkin niin, että taitaa jo alkaa hämärtää. Siinä ohessa olisin tullut kävelleeksi jonkin verran.

Liikkuminen on tärkeää, koska nyt menee useita viikkoja seuraavaa hoitoa odottaessa, ja jos se tapahtuun enimmäkseen sängyssä maaten, surkastuvat jalkojen lihaksen entisestään.

Kun olen huono lähtemään liikkumaan, pitää taas narrata itseni siihen. Nuo kuvauskeikat ovat kivoja. Ne täytyy pitää mielessä. Tänään täytynee tyytyä kuntopyörään, jonka polkemiseen voin houkutella itseäni samanaikaisella radion kuuntelemisella tai Areenan seuraamisella.

 

Ei kommentteja: