Puoli kahdeksan maissa hoitaja varmisti leikkaussalitilanteen. Näytti siltä, että tänä iltana eikä yönä ei saliin ole pääsyä. Niinpä pääsin kotiin. Hoitajaharjoittelija toi minulle pari leipää pahimpaan nälkääni. Palaan huomisaamuna osastolle koittamaan taas onneani.
Kuinkahan ruuansulatukseni reagoi tällaiseen röykyytykseen. Aamulla en saa syödä kuin aivan vähän, jotta olen heti valmis, jos aamusta pääsen toimenpiteeseen. Minun pitäisi syödä nyt illalla tämän päivän ja varmuuden vuoksi huomisen edestä. Ei taida nälkää pystyä torjumaan etukäteen.
Pitäisiköhän tehdä yöllisiä hyökkäyksiä jääkaapille?
Tämä taitaa olla tylsin sairaalakokemus tähän mennessä. On ankeaa maata nälkäisenä koko päivän sairaalapetissä turhan panttina. Tämä taitaa ylittää Suursuon sairaalaan joutumisen. Voisin antaa ylimääräisen luuydinnäytteen tai antaa piikittää selkäydinkanavaani tämän kokemuksen sijaan.
Kyse on varmaan samasta ilmiöstä kuin kaupan kassoissa. Välillä ei ole ketään jonossa, välillä taas on ruuhkaa. Jos leikkaussalin tilaus- ja satunnaiskuorma ylittää päivän kapasiteetin, alhaisen prioriteetin tapauksille käy kuten minulle tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti