Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 30. tammikuuta 2016

Graniittimies

Parkeeraaminen on Syöpäklinikan edessä ilmaista koko viikonlopun. Samoin iltaisin ja yöllä. Tämä voi olla hyödyllinen tieto jollekin.

Minulle vaihdettiin uusi suihkun kestävä lappu katetrin pään päälle. Ylätikit poistettiin. Alatikit poistetaan myöhemmin.

Olin ajellut jo Vallilaan, kun tämänpäiväinen hoitajani soitti ja kertoi, että olisin voinut ottaa Klexane -pakkauksen mukaan. Siinä oli vielä muutama piikki. Niinpä ajelin takaisin Meikkuun. Ehkei ne ihmeitä maksa Kela-korvauksen jälkeen, mutta kai tämä on ekologista. Ne olisi heitetty pois, koska laatikko oli jo annettu minulle.

Jätin auton kakkosparkkihalliin, kun en aikonut kauan viipyä. Arvelin pääportin lähellä olevilla ulkoparkkialueilla olevan tunkua. Hallissa sitä ei ollut. Palatessani yllätyin, kun automaatti validoi parkkilippuni ilman pankkikorttia. Jäin miettimään, onko parkkeeraus ilmaista hallissakin viikonloppuna vai olinko niin vähän aikaa, että maksua ei tullut.

Olen ollut väsynyt tänään. Kummallista, kun eilen olin aika pirteä. Olen lueskellut Sirpa Kähkösen romaania Graniittimies, joka kertoo aikoinaan Neuvostoliittoon loikanneista idealistisista nuorista. Kähkönen kertoo muissa kirjoissaan mukaansatempaavasti ja uskottavasti sodan ajasta Suomessa. Jostakin syystä, tämä kirja tahtoo jäädä odottamaan, kun sen jättää pätkän luettuaan. Ehkä Kähkönen ei ole pystynyt eläytymään Petrogradin tuolloisiin oloihin yhtä hyvin kuin Suomen sotavuosiin.


Ei kommentteja: