Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 26. tammikuuta 2016

Tulppakeuhkon elämää

Kotona. Yritän ajatuksissani sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa minun pitää piikitellä itseäni seuraavan puoli vuotta. Tämä leukemia on kuin työntelisi isoa kuormaa, jonka sisältöä ei tunne. Aina välillä kuormasta putoaa jotakin kummallista, joka keskeyttää työntämisen tai sitten ei.

Ei voi kuin olla kiitollinen siitä, miten nopeasti uuteen oireeseen tartuttiin, syy selvitettiin ja hoito aloitettiin. Minun täytyy ottaa pitkän aikaa rauhallisesti, kun hengästyminen estää rehkimisen.

Kun sanottiin, että piikkilääkitys estää uusien syntymisen, minulle jäi epäselväksi, onko tämä jo todettu tulppa riski niin kauan kuin se ei ole kuihtunut pois keuhkostani.


Tänään olen ollut oudon väsynyt, vaikka nukuin aika hyvin viime yönä. Kämppäkaverini tykkää kuunnella Radio Suomea. Unohti sen päälle illalla ja nukahti. Kävin nykäisemässä töpselin seinästä.


Mukavat mediaopiskelijat kävivät esittelemässä videonsa, jonka tekivät syksyllä ja jonka teemana oli silloinen osallistumiseni maahanmuuttajien auttamiseen. Hieno video siitä syntyi. Saan siihen myöhemmin linkin ja voin laittaa sen tänne katsottavaksi. Opetus on, että viiteem minuuttiin saa runsaasta materiaalista vain aivan ydinkohdat.

Opiskelijaryhmä pääsi porvoolaiseen elokuvateatteriin katsomaan ryhmien tuotokset:




Ei kommentteja: