Seuraava torstain operaatio oli luuydinnäytteen ottaminen. Se tapahtui omalla paikallani. Väkeä oli niin, että huone oli kuin leikkaussali. Laboratoriokin oli edustettuna. Näyte voidaan ottaa rinnasta tai lonkasta. Valistin jälkimmäisen.
Makasin oikealla kyljelläni jalat mutkalla. Lääkäri kertoi ennen jokaista vaihetta, mitä aikoo tehdä. Puudutusta piti hieman viritellä, että sitä tuli sekä iholle että luun pintaan. Siiten piikki porautui luuytimeen. Puudutus toimi hyvin, joten sen kesti helposti. Näytteen imeminen on ikävin kohta prosessissa. Niin nytkin. Tiesin kuitenkin etukäteen, miltä se tuntuisi. Lääkärillä oli hyvä päivä. Näyte tuli helposti.
Laboratorionhoitajalla oli niin hyvä varustus mukanaan, että hän alkoi käsitellä näytettä samantien. Sain seurata hänen työtään ja hän kertoikin mitä tekee. Näyte oli pikkuruisella lasilautasella ja oli punaista. Veri sen teki punaiseksi, mutta nyt ei se ole mielenkiinnon kohteena. Keskellä oli tummempaa nestettä ja siinä oli seassa rasvamuodostelmia. Analyysin kohteena ovat kuitenkin pikkuruiset, kuplilta näyttävät rakeet. Ne ovat luuydintä.
Laboratorionhoitajalla oli mukanaan kahden kokoisia, suorakaiteen muotoisia lasilevyjä, aika pieniä. Hän pudotti tipan näytettä yhdelle pienemmistä lasilevyistä kerrallaan ja viisti isommalla tipan niin, että se levisi lähes koko levylle aivan läpikuultavaksi kerrokseksi. Osa levyistä värjätään. Kun levyt kuivuvat, ne ovat valmiit lääkärin tutkittavaksi. Hämmästyttävää, että lääkäri voi erottaa noista laseista terveet ja sairaat solut. Ehkä se on helppoa mikroskoopin avulla. Olisipa mukava nähdä niitä.
Olen huomannut, että sairaalan käytävien seinissä on katkaisimia, joilla voi tehdä elvytyshälytyksen. Luultavasti paikka selviää hälyttimestä, jota käytettiin. Hälytys kuuluu varmaankin samantien kaiuttimista, joko luettuna tai jonkinlaisena nauhoituskoosteena. Tehokasta.
Pomo soitti tänään ja kyseli kuulumisia. Mukavaa, kun soitti.
Kyllä maailmassa on hyviä ihmisiä. Ei voi muuta sanoa. Kultis oli tuonut vaimoni tänne luokseni.autollamme. Hän oli ajanut väliajaksi kotiinsa ja unohtanut valot päälle. Sain puhelun. Joku paikalla käynyt oli vaivautunut ottamaan selvää auton omistajasta ja ilmoitti minulle valoista. Minä kiittelin häntä kovasti ja kysyin, mitä olen velkää. En ollut mitään. Hän vain tuumi, että autoilijoiden kuuluu auttaa toisiaan. Tunnustan, että minä en tule tehneeksi tuollaista. Saisinkohan otetuksi opiksi.
2 kommenttia:
Kyllä, Heikki, maailmassa on hyviä ihmisiä, ja hyvää tekeviä ihmisiä.
Pidän itse aivan mielettömänä sattumana, että törmäsin blogiisi.
Olen tammikuun alusta alkaen vieraillut lähimmän omaiseni luona seiskan A-käytävällä. Tieto asiasta tuli suurimman luokan uuden vuoden pamauksena. Kuudessa tunnissa kaupan kassalta seiskalle.
Pienoisena onnena onnettomuuden keskellä löysin siis blogisi. Pengon vanhempia postauksia ja päivitän selainta odottaessani seuraavaa. Tarinasi kerronta on koskettavaa ja avartavaa, realistista, vailla väritettyä dramatiikkaa. Tähän elämän kohtaan kovin sopivaa.
Siksipä haluankin kertoa sinulle, olethan sinä sen sorttin ”kanssa-autoilija”, että olet ainakin minulle ilmoittanut, että en sammuttaisi ajovaloja, vaan pidän niitä vahvasti päällä, kävi miten kävi!
m.
Tarvehdys täältä seiskalta. Joku täällä nytkin olevista voi siten olla omaisesi. Viestisi lämmittää mieltäni. Se osoittaa, millainen merkitys tällä bloggaamisellani on. Mukavaa, että voin olla avuksi lähimmäiselleni. Tuo autonvalorinnastuksesi on mainio. Sinulla on tärkeä rooli, kun kuljet omaisesi rinnalla. Hienoa, että olet hänen tukenaan. Muistathan huolehtia omasta jaksamisestakin. Voimia sinulle ja iso kiitos viestistäsi!
Lähetä kommentti