perjantai 4. syyskuuta 2015
Myöhästelystä
Facebookissa on meneillään aika värikäs keskustelu myöhästelystä. Meitä on ainakin kahteen junaan tässä asiassa. Toiset - kuten minä - tahtovat tulla viime tipassa ja toiset hyvissä ajoin. Jälkimmäisten elämä on hallitumpaa, mutta ensin mainittujen mielenkiintoisempaa.
Matkoilla ollessamme vaimoni tuppaa hermostumaan, kun minä käyn valokuvailemassa tai videoimassa viimeiseen hatkeen saakka ennen junan lähtöä. Olen huono odottaja ja toisaalta utelias ihminen. Ymmärrän, että se hermostuttaa armastani.
Erään ystäväpariskuntamme kummankin isät olivat professoreja. Toinen tuli paikalle aina viime tipassa ja toinen hyvissä ajoin. Tästä seuraa sellainen epätieteellinen päätelmä, että kummatkin olivat menestyneet suunnilleen yhtä hyvin elämässä, joten näillä ominaisuuksilla ei ilmeisesti ollut vaikutusta.
Nyt täytyy lähteä, etten myöhästy. Täytyypä jatkaa aiheesta myöhemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Haluaisin puuttua luonnehdintaasi: "Jälkimmäisten elämä on hallitumpaa, mutta ensin mainittujen mielenkiintoisempaa." Tuossa tuntuisi olevan pahasti oma lehmä ojassa. Väitän ettei se pidä paikkaansa. Ne hallittu/mielenkiintoinen tulevat aivan muista seikoista.
Tuo oli tietysti mutkia oikova lausahdus. Moni ihminen on minua parempi arvioimaan, paljonko aikaa menee johonkin asiaan. Tällaisilla ihmisillä elämä tuntuu olevan hallitumpaa. Esimerkiksi eräs kollegani osaa suunnitella ajankäyttönsä etukäteen jonkin kalenterikirjan avulla. Minä en siihen pysty. Olen aikoinaan kovasti yrittänyt opetella sellaisen käyttöä, mutta ei se minulta luontunut. Kollegallani on varmasti ajankäyttö hallitumpaa kuin minulla. Se, että käytän jonkun odotusajan vaikkapa valokuvaukseen, tekee minun elämäni mielenkiintoisempaa, mutta se on tietysti subjektiivinen mieiipiteeni. Kiitos kommentistasi!
Lähetä kommentti