Rakkaus ja sitoutuminen

Eräs ystäväni oli saanut nuoruudessaan oivalluksen, joka tuntuu viisaalta. Hän ajatteli, että vapaus on sen valitsemista mihin sitoutuu.

Vapaus ei siten ole sitä, että kunakin hetkenä tehdään mitä lystää. Aiemmin tehdyt sitoumukset rajoittavat valitsemista. Jos olet ottanut pankkilainan asuntoa varten, sinun on maksettava korot ja lyhennykset, etkä voi hetken oikusta tärvätä noihin varattuja rahoja vaikkapa ulkomaanmatkaan.

Avioliitto on myös tällainen sitoumus. Sen perustana on kahden ihmisen välinen rakkaus. Rakkaus on ilmiö, jota tuntuu olevan lähes mahdotonta määritellä, mutta kaikki ovat sitä mieltä, että sitä kyllä on. Muistan kun olin teininä niin rakastunut erääseen ikäiseeni tyttöön, että joku satunnainen kosketus aiheutti väristyksiä. Ehkä se ei ollut oikeaa rakkautta, ohimenevä ihastus vain. Kun seurustelin nykyisen vaimoni kanssa, suhdetta voisi kuvata sanalla kiintymys. Ei tunteiden loimuja, mutta viihtymistä toisen seurassa.

Kun omasta vapaasta tahdostaan sitoutuu avioliittoon, on syytä varautua siihen, että suhdetta voivat vaarantaa sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Keskityn tässä noihin sisäisiin.

Ensin kuitenkin käsittelen puolisoiden välistä vuorovaikutusta, jonka toimiminen hyvin on yksi hyvään suhteen tärkeimmistä edellytyksistä. Parisuhteiden vuorovaikutuksessa on yksi hyvin yleinen salakuoppa, joka on käyttäytyminen konfliktitilanteissa. Voi olla niin, että toinen puolisoista on tottunut räiskähtelevään ilmaisuun ja toinen taas rauhalliseen. Jos toinen alkaa nostaa volyymia, toinen vetäytyy, koska ei ole tottunut riitelemään. Nyt räiskähtelijä ajattelee, että puoliso ei välitä minun tunteistani eikä asiastani vaan vetäytyy hiljaisuuteen. Hän ei huomaa, että toinen on ahdistunut ja kärsii. Hiljainen taas ei ymmärrä toisen asiallista pointtia kaiken paasauksen keskeltä. Jos konflikti jatkuu, huuto kiihtyy ja murjotus syvenee.

Jos tuo paha kierre toistuu usein, ne piirteet toisessa, joihin on ihastuttu, alkavat litistyä ja lopulta katoavat tapettien taakse. Sitten ihmetellään, miten tähän on jouduttu. Kiireet ja paineet eivät mitenkään helpota tilannetta. Aikoinaan tehty keskinäinen sitoumus voi luoda tunteen mahdollisuudesta toimia toisin kuin kuin tehdään esimerkiksi ystävien kanssa.

Valitettavasti moni eroaa.

Jos pariskunta oppii jo alusta tunnistamaan pahan kierteen mahdollisuudesta, he voivat heti astua syrjään ja siirtyä teekupin ääreen pohtimaan, miten tähän jouduttiin. Jos vuosien riitelyn jälkeen opitaan tämä yksinkertainen mutta haastava konsti, kumppanin persoonasta alkaa löytyä hukattuja aarteita.

Hyvä vuorovaikutus on hyvä vakuutus niitä virvatulia vastaan, jotka parisuhdetta voivat koetella. Tunteita ei voi hallita. Oletteko kuulleet koskaan tunteiden johtamiskursseista? Tietenkin tunteisiin liittyvää käyttäytymistä voi hillitä. Voi olla iskemättä naapuria nassuun, jos häneen pahastuu.

Jos kotipesä on kunnossa (vuorovaikutus toimii), ei ehkä ole yhtä altis ihastumisille, joita voi tulla. Kannattaa muistaa, että on joskus vapaana tehnyt sitoumuksen. Jos suhde on vahva, se kestää senkin, että puoliso kertoo häntä kiusaavasta virvatulesta. Asian rauhallinen pohtiminen yhdessä voi auttaa.

Virvatulia voi olla muunkinlaisia. Joku nuoruuden rakkaus tai ihastus voi jäädä jäytämään sielua. Minä sain nuorena pakit luokkatoveriltani. Se jäi jäytämään mieltä kymmeniksi vuosiksi jonkinlaisena toteutumattomana potentiaalina. Tunteet mielikuvissa olivat kivettyneet tuohon kaukaiseen tilanteeseen. Noihin mielikuviin eivät liity elämän arkiset murheet. Salattu rakkauskin voi jäädä jäytämään mieltä. Ihastuksen kohteesta, joka ei ole tietoinen häneen kohdistuvista tunteistä, voi jäädä mieleen epärealistinen ihannekuva. Kun oman puolison kanssa menee huonosti, tällaiset muistot voivat nousta mieleen.

Puolisoiden kannattaa muistaa puhua toisilleen kuin aikuiset ystävykset ja maustaa sitä sopivasti rakkauden sanoilla. Jo ikivanha transaktioteoriakin varoitti meitä aikuisen ja lasten rooleista vuorovaikutuksessa.