Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
lauantai 2. tammikuuta 2016
Aamupäiväraportti
Yksi ystävämme kertoo, että vaimoni oli pyytänyt häntä silittämään minua puolestaan, kun kävi minua katsomassa. Ehkä hän pyytänyt muitakin. Siksi kai hoitajat arvuutelleet, kuka on puolisoni. Mikäpä sen luontevampaa ajankulua kuin silittää potilasta, jos tämä enimmäkseen nukkuu.
Kävin taas katedrihuollossa ja verikoekin otettiin.
Nukuin taas pätkittäin viime yönä. Otin välillä syötävääkin. Uni oli jotenkin raskasta. Näin painajaistakin.
Kävelin ulkona ja kokeilin, minkä verran jaksan. Aika helposti sujui tämän Hiihtäjäntiemme päähän, joka tosin ei ole pitkä, ja takaisin. Korvia paleli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Lohduttkoon se sinua, että voit kuitenkin kävellä, sinulla on siis jotakin kuitenkin mitä minulta puuttuu. Itse olen liikuntavammanen, näin ne osat ja koettelemukset voi olla ihmisillä olla erilaiset. Jos minulta kysyttäis että jos saisin valita että mitä ottaisin tilalle jos pääsisin tästä vaivasta niin en oikeastaan tiedä muuta kuin että haluaisin olla terve, sitä samaa toivon sinullekin... Terv. Maria
Läheisellänikin on monia vaivoja. Hänelläkin on tuo sama toive, että saisi olla terve. Leukemioihin saattaa liittyä jotakin tuollaista. Voi esimerkiksi jäädä neuropaattisia oireita. Voimia sinulle!
Kiitos tästä viestistä! Terv. Maria
Lähetä kommentti