Menomatkalla äkkäsimme vanhimman poikamme kotinsa kohdalla tien varressa. Vaihdoimme pari sanaa ja kiirehdimme eteenpäin. Hän soitti sitten perään, että voisimme samalla poimia lainaksi lumikengät, joista on ollut puhetta. Hän on tarponut niillä alpeilla, mutta nyt niille ei ole käyttöä. Poimimme ne paluumatkalla ja minä sain pikaisen käyttöopastuksen.
Olen haaveillut lumikengistä, että pääsisi nauttimaan talvisen metsän tunnelmista. Sukset minulla eivät luista. Nyt voin korkeintaan pikkuisen kokeilla, kun hengästyn jo muutamasta askeleesta tasamaallakin.
Ihmettelen kun sairaalassa minulle tuodaan aamiaisella peräti viisi nestettä. Kuka jaksaa juoda litran samalla istumalla? Onkohan minulle jäänyt päälle jokin vanha tilaus, jossa on perustarjonta sekä lisäjuomat?
2 kommenttia:
Hienoa, että "arvosi" ovat alueella :). Kroppa ei varmaan pysy samassa vauhdissa ja siksi väsyttelee, luulisin. Hyvä kun nyt ilmeisesti hoitoja päästään jatkamaan. Lumikengät kiinnostaisi itseänikin sitten jos/kun saan lonkkani kuntoon. Hiihto ei ole ollut minun juttu sitten lasikuitusuksien tulemisen :/ . Ihanaa kun jaksat yrittää, etkä jää sohvalle makoilemaan. Siitä on hyvä jatkaa :) . Terkut Kaakon kauniista pakkasmaisemista! T: Anu
Hei Anu. Niin se varmaan menee. Kai ne hoidot painavat ja niistä toipuminen veisi aikansa, mutta sen vuoro on sitten, kun/jos tästä on selvitty. Joo, minä olen aivan surkea hiihtäjä. Luisteluhiihdosta en ymmärrä mitään. Lumikengät eivät taida niin ihmeitä maksaakaan. Minä sain onneksi pojaltani lainaksi. Toivottavasti sinäkin pääset vielä kokeilemaan. Mukavaa oloa ja eloa sinne Kaakonkulmalle! T. Heikki
Lähetä kommentti