keskiviikko 6. tammikuuta 2016
Ikäviä uutisia
Olen optimisti. Vaimoni sanoo joskus sinisilmäiseksi.
Olen saanut elää hyvän vaiheen Suomen historiaa. Nuoruudessani Suomi kehittyi nopeasti ja maailma näytti ennustettavalta. Opiskelumahdollisuudet lisääntyivät. Työllistyminen opintojen jälkeen oli todennäköistä. Yhteiskunnan palvelut ovat tukeneet omankin perheeni elämää. Rikollisuus on tietääkseni vähentynyt huomattavasti. Suomi on edelleenkin maailman parhaita maita elää ja asua.
Pari asiaa on viime aikoina erityisesti kavahduttanut mieltäni. Ensinnäkin liikkuminen Tanskan ja Ruotsin välillä ei ole enää vapaata. On alettu vaatia henkilöllisyystodistuksen näyttämistä ja asiapaperit vielä skannataan.
Synnyin melkein Suomen ja Ruotsin väliselle rajalle vuonna 1954. Kotitaloni ikkunasta avautui näkymä Torniojoen yli Ruotsiin. Isäni työpaikka oli tuolloin Ylitorniolla. En muista tietenkään tuosta vuodesta mitään, mutta tietääkseni samana vuonna Pohjoismaiden väliset rajat avautuivat. Ylitornioltakin sai hurauttaa Ruotsiin tuosta noin vain. Ehdin asua kyseisessä kunnassa viisi vuotta. Muistan välähdyksen omaisesti kuinka ajoimme autolla Ruotsin puolella ja Matarenki mainittiin. Matarenki on Övertorneån keskusta. Suomi oli hyvin köyhä maa tuolloin ja Ruotsin puolelta voitiin ostaa sellaista, mitä Suomesta ei saanut tai mikä oli kai kotimaassa kalliimpaa. Varmaan noilta ajoin on peräisin ensimmäiset muistoni ruskean Ögön kakao -purkin kyljessä olevista silmistä.
Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijä liikkumisen vapauttamisessa, joka on sitten levinnyt muuallekin. Olen ollut suorastaan ylpeä asiasta. Tuntuu, että kellot kääntyvät takaisinpäin, kun kyseistä vapautta ruvetaan murtamaan.
Toinen hätkähdyttävä asia on se, että Suomessa on alettu perustaa yksityisiä kodinturvajoukkoja. Turvallisuuden hoitaminen kuuluu maassamme poliisille ja puolustusvoimille. Tämänpäiväinen Hesari kertoo aiheesta artikkelissaan Katupartioiden johdossa useita väkivältarikoksista tuomittuja.
Poliisiylijohtajan mukaan toiminta kuuluu Suomessa yksilövapauksien piiriin kunhan rikoksea ei tehdä. Hän sanoo toiminta voi olla lähinnä tarkkailutyyppistä.
Olen taannoin ihmetellyt, kun olen lukenut tuollaisesta toiminnasta keskisen Euroopan itäosissa. Nyt sitä on sitten Suomessa.
Jos motiivi toiminnalle on se, että lähin poliisiasema on kaukana ja tyydytään vain tarkkailemiseen sekä yhteydenottoihin viranomaisiin, sitä voi jotenkin ymmärtää. Epäilen kuitenkin vakavasti tämän liikehdinnän liittyvän maahanmuuttoon.
Optimistina haluan suhtautua tulevaisuuteen valoisasti, mutta tälläiset - ei enää niin hiljaiset - signaalit huolestuttavat. Onko maailma aivan mullistumassa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kyynel. Jostain syystä te suvakit ette ymmärrä sitä, että tilanne on päässyt mahdotomaksi. Rajoja ei ole suljettu, mutta henkilöllisyys pitää todistaa. Näin se on ollut siitä saakka kun pohjoismainen passivapaus tuli voimaan. Henkilöllisyys on koko 60 vuoden ajan ollut voitava todistaa virallisella asiakirjalla, jos pohjoismaalainen viranomainen on sitä vaatinut. Yleensä ei ole vaatinut ja on syntynyt mielikuva, että mitään henkilöpapereita ei tarvita. Ja kuten sanottu, tilanne Ruotsissa ja Tanskassa on äärimmäisellä rajalla, voidaanko asioita hoitaa järjestyksessä. Mikään yhteiskunta ei kärsimättä kestä yht'äkkistä tulijoiden määrää. Nämä rajoitukset ovat väliaikaisia kunnes tilanne on hallittavissa jälleen. Voi olla että siihen menee aikaa, mutta mistään ihmisoikeuksien loukkauksesta ei ole kysymys. Niissä sopimuksissa ei puhuta mitään sellaista, että liikkuminen ilman asiakirjoja olisi yleismaailmallinen oikeus.
Kiitos viestistä! Kovin vähän olen asiakirjoja tarvinnut Ruotsissa tai Ruotsin läpi kulkiessani. Kiitos tarkennuksesta kuitenkin. Hyvä tietää, jokin todiste pitää olla varalta mukana. En ole aivan vakuuttunut, että uusi järjestely jää lyhytaikaiseksi. Joskus sanotaan ettei mikään ole niin pysyvää kuin tilapäinen.
Lähetä kommentti