Stadissa näkyy revontulia. Aivan ohuita, juuri ja juuri erottaa, mutta kuitenkin.
Kirjoitin äsken, siitä kun Borg ja Vartiainen pitävät pienten lasten äitejä työvoimareservinä, joita pitäisi patistella töihin. Onko talous jotakin suurempaa kuin elämä itse? Minusta me käymme työssä sitä varten, että voimme elättää itsemme ja mahdollisen perheemme. Palkkatyön voisi ajatella olevan samaa kuin tiskaaminen tai ruuanlaitto. Niitä tehdään, että elämä sujuu. Borgin ja Vartiaisen ajattelussa kansantalouden tila tuntuu asettuvan sen olennaisen edelle, miksi työssä käydään.
Kun isovanhempani tekivät aikoinaan paljon työtä, viljelivät maata, pitivät karjaa kalastivat ja niin edelleen, siitä ei jäänyt suurta jälkeä kansantalouteen, koska omavaraistalouden osuus oli suuri. Oliko se Borgin ja Vartaisen katsannossa arvotonta työtä, vaihdannan osuus ei ollut kovin suuri? Vaihdanta on varmasti edullista, koska työnjako lisää jaettavaa kakkua. Silti kannattaa kysyä, onko vaihdanta itseisarvoisesti niin tärkeätä, että sille pitää uhrata elämän ydinarvojakin.
Ajatelkaa miten paljon bruttokansantuote kasvaisi, jos puolisotkin maksaisivat toisilleen palveluistaan? Eiköhän lätkäistä siihen vielä arvonlisäverokin päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti