Erikoinen tapaus

Tarkoituksemme oli lähteä matkaan yhdeksältä, mutta niin ei käynyt. Miksi ei, voit oikeutetusti kysyä. Siksi kun olemme tällaisia, patologisia myöhästyjiä.

Vaimo oli sitä mieltä, että auto pitää pestä hautajaismatkaa varten ja oli oikeassa. Eilen sitä jo ruvettiin hoitamaan. Mentiin Shellille ostamaan öljyä ja pesettämään autoa. Tällä lähihuoltiksella oli hengästyttävä kampanja meneillään. Että tuollaista, tulee palvelusmies tankkaamaan ja tarjoutuu kaatamaan öljytkin auton uumeniin. Tankata ei tosin aiottu, kun oli kyytivettä ensi hätiin tankissa. Öljyn laatua varmistin häneltä, mutta myi meille tankkauksenkin, koska silloin sai pesun halvemmalla ja myi itse asiassa kaksi pesua, sillä sen toisen sai kylkiäisenä huomattavan halvalla. Se sitten pitäisi muistaa käyttää kahden kuukauden aikana. Ennuste ei ole hyvä.

Pesuautomaattiin oli jonoa ja päätimme siirtää tähän aamuun, jolloin tilanne varmaan parempi ja niin olikin. No, aamulla sekin pesu oli liikaa. Kukkakaupassakin kävin ja minua opetettiin, että tällaiset yleensä tilataan etukäteen. Olin pyytänyt kimppua nopeasti.

Sattuneesta syystä olen ajanut aika vähän autoa viimeisen parin kymmenen vuoden aikana. Porintie on varsin hyvä kaksikaistainen. Suoraa ja tasaistakin väylää. Niin vain näyttävät koristelleen tuollaiset tiet kahdeksankympin kilvin ja peltipoliiseja tanotti myös pitkin matkaa.

Kun saavuimme Käppärän isolle kappelille, olimme myöhässä yli puoli tuntia. Vaimoni piti päästä vessaan, jätin hänet kappelin päätyyn ja vein auton parkkiin. Sitten huomasin kadottaneeni vaimoni. Kauempana hautausmaalla näin arkkusaaton, joka saattoi olla se, missä minunkin piti olla. Kukkapuketti pitäisi vielä avata ja kortti kirjoittaa. Kävin kappelin sisällä toteamassa, että siellä on outoja vieraita. Seuraava vuoro jo valmistautumassa.

Menin taas kappelin toiseen päätyyn, jossa oli vessat. Puhelimella selvisi, että hän oli nyt kappelin edessä. Sinne sitten. Pukettia avaamaan. Vaimo hoputti haudalle, mutta ajattelin, että olisi noloa mennä toteamaan, että sielläkin porukka on vieras.

Joku nainen, josta en tiennyt, pitäisikö tuntea vai ei, tuli luoksemme avuksi ottamaan pukettipapereita. Kysyi olemmeko menossa jonkun Heinosen hau tajaisiin. Ei oltu.

Päätin sittenkin lähteä haudalle ja pian tunnistinkin sieltä lankomiehen hahmon. Vaimoni ei halunnut lähteä kyynärsauvansa kanssa. Ehdin vielä mukaan laskemaan kukkani.

Palasin sitten yhden serkkuni kanssa vaimoni luo kappelille. Hän jutteli kukkapaperiavustajan kanssa. Lähdimme sitten juhlapaikalle.

Myöhemmin kuulin vaimolta, että kukkapaperinainen oli käynyt sisällä kappelissa toteamassa, että siellä ei ole se porukka, johon hän kuuluisi. Hän oli saanut väärän paikan tai ajan.

Vaimoni kertoi myös, että kun lähestyin serkkuni kanssa häntä ja kukkapaperinaista, tämä oli minut nähdessään ruvennut hämmästyneenä päivittelemään, että ... aivan kuin Heikki Jylhäsaari tulisi. Hän oli jatkanut, että hän on yksi entinen porilainen.

Heikki Jylhäsaari makaa samassa haudassa mummoni, vaimonsa ja veljensä kanssa aivan lähellä hautaa, jolta juuri tulin. Heikki Jylhäsaari oli enoni ja hänen mukaansa olen kai saanut etunimenikin.