Hivuttavaa

Ihmettelin aamulla, kun en löytänyt yhtä kirjaa laukustani, vaikka se oli ollut minulla aivan varmasti mukanani. On varmaan unohtunut luokkaan, ajattelin, pitää käydä katsomassa. Bussimatkalla hoksasin, että se onkin laukkuni sisällä olevassa taskussa. Ei tarvitse näköjään olla iso tila, että onnistun hukkaamaan tavaroita.

Aamun hajamielisyys saattoi olla oire väsymyksestä, jota olen kovasti tänään tuntenut, sinisenmustaa väsymystä. Sain kuitenkin tunnit pidettyä, kun opiskelijat enimmäkseen tekivät videokuvauksia ja viimeistä kurssitehtävää.

Voi olla, että kahden intensiivisen kurssin vetäminen alkaa painaa näin jakson lopun lähestyessä. Jostakin pitäisi saada ruutia, että jaksaa aloittaa viimeisen vielä rankemman jakson.

Aikomukseni oli mennä tänään katsomaan ja kuulemaan Ateneumiin Synaesthesia-näyttelyä sekä kävellä samalla keskustassa. Onneksi pystyin luopumaan vierailusta. Kävelin kuitenkin Itä-Pasilasta Sörkkaan. Kävelykin väsyttää, mutta kai siitä syntyvä on oikeaa sellaista.

Yritän tänään toimia luontoani vastaan ja löysäillä. Illan kruunaa saunavuoro.