Alkaneet kurssit sujuvat aika hyvin, kun opiskelijoilla on koko ajan tekemistä ja tiedossa, mitä tehdään. Tosin välillä tulee suvantoja. Tänään en löytänyt äänipiuhalle paikkaa, kun VHS-videota oli tarkoitus katsoa. Pyysin neuvonnan pojat apuun ja löytyihän se sitten sieltä. Silloin homma tahtoo hajota luokassa.
Tämä ohjauksen sujuminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Idealistista olisi opiskelijoiden kehittymisen kannalta, että he voisivat olla subjekteja eikä objekteja. Tällaisessa tilanteessa he olisivat osallisina opiskelun suunnittelussa. Sellainen ongelma siinä on, että opiskelijat eivät välttämättä pidä siitä. Osa turhautuu. Eivät voi ymmärtää sitä, että alkuun menee aikaa "hukkaan".
Nyt kun minulla on kahdeksan rinnakkaista kurssia, en voi antautua tuollaiseen. Jos tulisi kahdeksan erilaista toteutusta, minulla varmaan pää hajoaisi.
Koulullamme on siirtymässä hieno projekti pilottivaiheesta laajempaa käytäntöön. Tiimiakatemiassa kehitetyssä menetelmässä opiskelijat suunnittelevat projekteja, hommaavat niihin rahoituksen ja toteuttavat ne. Se, mitä viivan alle jää, kertoo miten hyvin onnistuttiin. Teoriaa opiskellaan itse sen verran kuin tarvitaan projektien onnistumiseen. Tässä on ainakin se hyvä puoli, että opiskelijat saavat kylmäpäisyytta ja valmiuksia toimia nykyisessä markkinamyllerryksessä, missä mikään ei ole varmaa. Olen tosin tuloksista sen tiedon varassa, mitä Tiimiakatemiasta kerrotaan. Pitkään konsepti on kuitenkin ollut käytössä, joten täytyy sen hyvä olla. Tuollaisessa kuviossa opiskelijat ainakin ovat subjekteja ja se on paljon se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti