Mikä on nationalismin ja isänmaan rakkauden ero? Vai onko sitä?
Nykytotuuden lähde rinnastaa nationalismin kansallisuusaatteeseen, missä ei minusta kuitenkaan ole samaa hieman synkkää klangia. Idea kansallisuudesta ei ole kovin vanha. 1800-luku oli sen kulta-aikaa.
Nationalismin musta varjo johtunee natsien rotuopeista. Kansallisuusaate kuulostaa puhtoisemmalta. Miksi ei olisi hyvä ponnistella samaa kieltä puhuvien ja samaa kulttuuria uusintavien sekä uudistavien kanssa yhteisen edun eteen? Tässä oion tietenkin mutkia. Muistetaan sveitsiläisiä. Noin se kuitenkin suunnilleen menee.
Entä jos hyvinvointivaltio onkin niin valmis kuin mitä se voi olla. Ehkä 90 prosentin taso on saavutettu ja loppua on mahdoton tavoittaa, kun törmätään pareto-optimaalisuuden seinään. Ainakin poliitikkojen näköalattomuus tuntuisi todistavan tätä.
Perinteisesti maita on rakennettu tavoittelemalla parempaa materiaalista elintasoa. Itäinen naapurimme yritti radikaalisti muista poikkeavaa tietä tunnetuin seurauksin. Benchmarkkausretkiä en tehty varmaan eniten USA:an ja Ruotsiin. USA luo ilmeisesti tehokkaimmin materiaalista vaurautta, mutta Ruotsikin pärjää hyvin ja lisäksi jakaa sadon tasaisemmin.
Kun Suomikin on nyt maailman kärkimaita ties millä mittareilla arvotettuna, ei ole enää esimerkkejä, joita seurata.
Suuri kuva on kuitenkin sellainen, että elintasomaiden harjoittaman ryöstöviljelyn pitäisi laantua. Resurssit vähenevät ja ilmastomuutos uhkaa. Voi mennä kauan, mutta silti. Pitäisi lakata kumartamasta lineaarisuutta.
Mikään mahti maailmassa ei pysty pakottamaan rikkaita maita arvioimaan uudelleen tavoitteitaan. Valitettavasti kehittyvissäkään maissa ei ole muita teitä keksitty. Markkinatalous lienee tehokkain köyhyydenpoistaja ja kun tarpeeksi pitkälle päästään, hyvinvointivaltion rakentaminen on luonnollinen jatkoidea. Keksiikö joku parempaa?
Kiinalaiset panostavat eniten aurinkoenergiaan, kun siellä alkaa olla jo vaikea hengittää. Näinkö se menee?
Olisiko oikeaa isänmaallisuutta se, että ajaisi elintasoerojen vähentämistä kautta maailman? Ilma kun ei rajoja kunnioita. Maapallo, uusi isänmaammeko?
Saahan sitä sentään ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti