Aletaanko perustuksia murtaa?

Borgin ja Vartiaisen selviämisteeseissä on yksi asia, joka erityisesti häiritsee minua. Vartiaisen mukaan työllistymisasteen nostamisessa yhtenä lähteenä olisivat nuoret äidit.

Ymmärtääkseni nykypsykologia pitää suuressa arvossa lapsen ja äidin välisen välisen kiintymyssuhteen rakentumista terveelle pohjalle. On se lapsen ja isänkin välillä tärkeää, mutta nähdäkseni esimerkiksi erotapauksissa lapset lähes säännöllisesti määrätään äidin ensisijaishuoltajuuteen. Tämä kertonee äitiyden erityisestä merkityksestä pienille lapsille.

Jos Suomen menestyksekäs hyvinvointihistoria on onnistunut tarjoamaan vastasyntyneille äideille mahdollisuuden olla ensimmäiset ratkaisevat vuodet turvaamassa lapsen psyyken kehittymisen perusteita, tuntu surulliselta, että tähän pitäisi nyt iskeä.

Luulisi, että pitkän tähtäyksen taloudelliselle kehitykselle olisi nimenomaan edullista, että ihmiset saisivat eheän perustan kasvulleen.

Kun lyhyen tähtäyksen taloudellinen kehitys pannaan näin tärkeän asian edelle arvojärjestyksessä, tuntuu, että nyt aletaan syömään kuormasta. Jos sotatilanteessa lapset joutuvat kohtuuttomiin olosuhteisiin, kyse on asiasta, jolle ei ehkä vain voida mitään, mutta nyt ei ole sellainen tilanne.

Suomella on varmasti perustaltaan hyvät edellytykset säätää hyvinvoinnin rahoitusta ja mukauttaa toimenpiteitä tilanteeseen, mutta on todella arveluttavaa, jos aletaan sahata oksaa oman takapuolen alta.

Jos talousmies ei ymmärrä juuri mitään talouden ulkopuolelta, olisi kohtalokasta päästää häntä päättämään elämää suuremmista asioista.

Vaikka hätä olisi, ei pidä tehdä tyhmyyksiä.