Pää kylmäksi, priorisointi auttaa

Nyt jäytää stressi. Se käy ahdistavakis, kun tuntuu, että millään ei saa tehdyksi kaikkea sitä, mitä pitäisi. Tunne on osin fyysinen.

Nyt pitää purkaa päätä. Kyse on nimittäin ainakin osittain itse luodusta paineesta. Olen ajatellut, että minun pitäisi saada päättyvät kurssi arvostelluiksi tällä viikolla, jotta voisin rauhassa keskittyä kahdeksaan alkavaan kurssiin. Todellisuudessa koulun normi on, että arvioinnit tehdään kahden viikon kuluessa toteutuksen lopusta. Minulla olisi siis kaksi viikonloppua käytettävissä vielä tämän viikon jälkeen.

Kiirettä lisää asia, jota kukaan ei ole suunnitellut. Tätini on kuollut ja hautajaiset ovat lauantaina. Minulle on ehdotettu, että jättäisin Porissa pidettävät hautajaiset väliin. Se ole minusta hyvä ajatus. Eivät nämä arkiset kiireet ole niin tärkeitä, että niiden takia pitää luopua jostakin ainutlaatuisesta. Tämä on minulle ainoa mahdollisuus osallistua Liisa-tätini hautajaisiin ja kunnioittaa hänen muistoaan muutoin kuin adressin kautta. Liisa on osa minun lapsuuttani, osa muistojani.

Hautajaiset ovat myös mahdollisuus tavata sukua, jota harvoin näkee. Ne olisivat myös lapsilleni mahdollisuus saada muistoja yksistä juuristaan. Valitettavasti kukaan heistä ei ole lähdössä.

Reissun ohessa olisi mukavaa ja kätevää tavata ystäviä ja sukulaisia muutoinkin, kun kerran tien päälle lähdetään. Niitä voi kuitenkin tehdä toistekin. Hautajaiset ovat nyt olennainen asia ja keskitytään niihin.

Minun on nyt priorisoitava asioita. Jotta saan alkavat kurssit aiotusti alkuun, minun on syytä tehdä opastusvideo valmiiksi ja laatia ohje näytettävistä taidehistoriavideoista laadittavaa oppimispäiväkirjaa varten. Näillä saan kurssit hyvin jenkoihinsa.

Jos aikaa jää, voin tehdä päättyvien kurssien arviointeja. Ensi pyhäpäivän aion joka tapauksessa levätä. Määrääni enempää en kuitenkaan voi tehdä.