Tunnistaminen ja tunnustaminen

Tänään oli koko päivän mittainen opettajien kokous. Aiheena oli aikaisemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Ammattikorkeakoulukielellä se on AHOT eli aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen.

Ajatus on lähtökohtaisesti hyvä. Opiskelija voi oppia harrastuksissaan tai työssään jotakin, jota koulussakin opitaan. Silloin voidaan toinen kerta pudottaa pois. Voisi syntyä säästöjäkin.

Käytännössä asia on kuitenkin vaikeat toteuttaa. Muodollisesti korvattavan asian pitäisi olla laajuudeltaan vähintään tutkinnon osa eli aika paljon. Epäilen, että aika harva opiskelija pääsee työssään oppimaan niin laajoja kokonaisuuksia. Tuli kuitenkin esiin, että opettaja voi "ahotoida" pienemmänkin osan olemalla vaatimatta tämän suorittamista kurssilla. Osaaminen pitäisi kuitenkin voida todeta jotenkin. Jos opiskelijan on tehtävä raportti, joka osoittaa osaamisen, saattaa olla, että hyöty jää hänelle vähäiseksi ja hän suorittaakin kurssin normaalisti. Säästötkin saattavat kadota järjestelyihin ja junailuihin.

Opiskelijan pitäisi myös olla oma-aloitteinen ja tuntea tutkintovaatimukset.

Tunnustan olevani hieman skeptinen. Moni asia vaikuttaa hyvältä suunnittelupöydällä, mutta toteutettaessa hankalalta. Uuden keksiminen on vaikeaa. Suurin osa tuotelanseerauksistakin menee kiville.

En usko syyllistyväni nyt ankaraan muutosvastarintaan vaan tunnen kokemuksen ja intuition toppuuttelevan intoa.

Tosin näimme videon Laurea-ammattikorkeakoulun sovelluksesta, jossa eräs opiskelija teki tutkimuksen työpaikallaan ja kuittasi sillä osan opinnoistaan. Riippuu varmasti siitä, miten asia markkinoidaan opiskelijoille ja mitenä, että selvältä prosessi heistä alkaa näyttää.

Olen vanhastaa sitä mieltä, että opiskelijoiden työssäkäyminen opisntojensa ohessa pitäisi voida paremmin hyödyntää. Olen ajatellut sitä, että heidät pitäisi jotenkin saada tuomaan työssä oppimansa jaettavaksi muiden opiskelijoiden kesken.

Minun pitää muistaa oma sloganini: Hyvinkin voi käydä.