Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
torstai 26. maaliskuuta 2015
Miksi olemme kuin maamme myyneitä?
Miten on mahdollista, että Suomessa on niin pessimistinen ilmapiiri, vaikka maamme on kärjessä miltei missä vain mittauksessa. Miten monessa maassa oltaisiin onnellisia, jos oltaisiin voitu rakentaa samanlainen yhteiskunta.
Puhutaan huonosta kilpailukyvystä, vaikka koulutuksen taso on maailman kärkeä ja yhteiskunta on vakaa. Suomi on vähiten korruptoituneiden maiden joukossa. Suomen lainsäädäntö on hyvässä kunnossa. Investoijien ei tarvitse pelätä, että lait muuttuvat yhtäkkiä sellaisiksi, että toiminta ei kannata.
Suomalaiset sijoittuvat hyvin onnellisuusmittauksissakin.
Mikä tätä maata vaivaa? Poliitikot puhuvat kuin oltaisiin uppoavassa laivassa. Suomen velkaantuneisuusaste on kuudenkymmenen prosentin luokkaa, mikä ei ole hälyyttävää. Monella pärjäävällä maalla on huonompi luku.
Tuottaako tämä menestyksen kukkuloilla oleminen ahdistusta siitä, että täällä ei pysytä?
Kuinka paljon hyvää energiaa jää vapautumatta, kun kamreerimaisesti valitetaan leikkauksien välttämättömyyttä. Oletteko kuulleet politiikkojen kehuvan kuinka hyvässä maassa elämme ja miten hyvä nykytilasta on ponnistaa?
Aina on korjattavaa. Ei maailma tule koskaa valmiiksi. Emmekö kuitenkin voisi olla kiitollisia kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet. Suomen kehitys sotien jälkeen on uskomaton menestystarina. Emmekö voisi tuntea ylpeyttä siitä ja kehittää yhteiskuntaa sovussa eteenpäin?
En ymmärrä, miksi joillakin todella menestyneillä ihmisillä on otsaa muuttaa maasta sen takia, että verotus ei ole niin kevyt kuin se on joissakin kehittymättömämmissä maissa. Eivätkö he anna mitään arvoa tälle maalle, jonka järjestelmä on mahdollistanut heille heidän omaisuutensa kartuttamisen?
Voi olla, että kun maa saavuttaa tietyn elintason, rakentamisen eetos katoaa. Yhä useamman mieli alkaa askarrella sen parissa, että miten minä voisin verotusta vähentämällä saada omaan laariini vielä enemmän.
En jaksa uskoa, että Suomen työvoimakustannukset olisivat niin suuret, että siitä löytyisi syy tähän näköalattomuuteen. Kyse täytyy olla monien asioiden summasta.
Kyllä tämä tästä ... Iloa silmään ja uskoa tulevaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti