Käytännöllisyyskö aina positiivista?

Hyvin varakkailla on Suomessa mahdollisuuksia järjestää tulonsa siten, että selviää hyvin vähäisellä verokuormalla suhteessa tuloihin.

Kun aiheesta keskustellaan, poliitikot saattavat todeta rikkaita olevan niin vähän, ettei heidän verotuksella ole merkitystä yhteiskunnan tulojen kannalta. Siis miksi vaivautua, jos vaikutus on pieni.

Tuota voi kutsu jonkinlaiseksi pragmaattisuudeksi. Pragmaattisen sanotaan suhtautuvan asioihin käytännöllisesti. Pragmaattisuutta pidetään yleensä myönteisenä asiana. Onko se sitä tässä yhteydessä?

Minulla ei henkilökohtaisesti ole paloa lähteä ajamaan varakkaiden verotuksen kiristämistä. Silti oudoksun asian merkityksen vähättelyä. Mikä logiikka siinä on, että veroaste on matala pienituloisilla, mutta nousee korkeimmilleen jossakin keskituloisten yläpuolella olevilla tasoilla ja sitten laskee hyvinkin alas?

Asiaa on perusteltu sillä, että pitää kannustaa yrittämistä, että saadaan työpaikkoja. Se on sinänsä hyvä asia. Minun on kuitenkin vaikea uskoa sitä, että varakkaiden enemmistö pitäisi asioiden tilaa oikeudenmukaisena.

Minusta asiassa on kyse hygieenisyydestä. Asia vain näyttää rumalta tai jopa likaiselta.

Lawrence Kohlberg on tunnettu kehittämästään moraalisen kehityksen asteikosta, jossa ylimpänä tasona on yleisiin oikeudenmukaisuuden periaatteisiin nojautuva moraali. Sillä progressiivisen verotuksen hyväksymisen luulisi olevan itsestäänselvyys. Kai asian pitäisi avautua jo alemmillakin tasoilla. Tietääkseni harva meistä tavoittaa ylintä tasoa.

Voimmeko odottaa varakkaiden moraalilta enempää kuin muidenkaan?

Asia mutkistuu, kun pohdimme mitä Nobelin talouden muistopalkinnon saaneen Daniel Kahneman sanoi eräässä haastattelussaan. Hänen mukaansa USA:ssa konservatiivit ovat onnellisempia kuin demokraatit ja ovat näitä varakkaampia. Heidän onnellisuutensa johtuu siitä, että he katsovat ansainneensa paremmat tulot.