Tänään on ollut kovasti vipinää. Aamulla tuli kuuden kulmilla ensimmäinen lääkeannos. Kohta ilmestyi verinäytteenottaja. Nyt tehtiin ristiintarkistus. Se tarkoittaa, että kaksi toisistaan riippumatonta ottajaa toteaa veriryhmän ja se pitää olla sama. Se tieto viedään sitten tietojärjestelmään. Ensimmäinen ottaja valutti 15 putkiloon ja myöhemmin tullut yhteen.
Aamiainen tupsahti tarpeettomasti pöydälle ja se vietiin pois. En saanut syödä, koska edessä oli katetrin poisto. Hoitaja lupasi järjestää aamiaisen myöhemmin.
Aloin pukeutua synnytyspaitaan. Sfinksikasvoinen kuski tuli siirtämään sänkyni heräämöön, jossa katetrin poisto pantiin toimeen. Matkalla tuli mieleen satukirjantekijä Richard Scarryn touhukkaat kuvat, joissa tehdään kaikkea sellaista mitä yhteiskunnassa tehdään. Pelastuslaitoksen väkeä, odottavia potilaista ja niin edelleen.
Saavuin heräämöön. Sfinksikasvoinen nosti kättä sen merkiksi, että homma on hoidettu. Sairaanhoitaja otti minut huomaansa. Toinen avusti. Minulle laitettiin verenpaineenmittari, joka aika ajoin mittasi lukemat automaattisesti. Samoin toimi varmaan verenhappipitoisuusmittari.
Sanoin tyynyni pudonneen osastolla lattialle. Siinähän voisi olla pöpöjä. Sanoivat sen näyttävän kulahtaneelta. Se pantiin jalkopäähän ja sain froteepeiton laskostettuna pääni alle.
Aikoinaan anestesialääkäri asensi katetriani ja ilmeisesti hommaa jatkavakin oli nukkumatti. Ensimmäisellä tuli ongelmia. Anestesialääkäri alkoi nyt poistaa kollegojen laittamaa värkkiä.
Katetrin seudun iho putsatiin punaisella aineella, joka oli todella tymäkkää, koska operaatio kirveli niin kovin. Sekään ei tuntunut kivalta, kun kipeään paikkaan pistettiin puudutusainetta. Se tehosi hyvin. Anestesialääkäri alkoi tositoimiin. Hoitaja toimitteli hänelle hänen pyytämiään tarvikkeita.
Nukkumatti oli empaattinen ja kyseli jatkuvasti tarvitaanko lisää puudutusta ja pisteli sitä lisää, kun oli tarpeellista. Homma ei erityisemmin sattunut, mitä nyt silloin tällöin pilkahteli siellä täällä.
Hoitaja oli varmistanut, että kanyylini toimii. Hän oli myös tarjonnut rauhoittavaa annettavaksi sen kautta. Silloin ei tuntunut tarpeelliselta.
Katetrin pituuden sanottiin olevan 30 senttiä. Se johti päälaskimooni. Katetri on kuin ohutta muoviputkea. Sen sisässä on rakenne, joka estää veren valumista siitä ulos. Putkessa on ihon alla hieman paksumpi kohta, jota sanotaan cuffiksi. Sen pinta on röpyläinen ja sen on tarkoitus tarttua kudoksiini. Minun tapauksessani sen olikin kiinnittynyt, mutta myös monta senttiä putkea oli jumittunut kudoksiini. Nukkumatti sanoi, että kudokseni ovat tarttumiskykyisiä. Minä sanoin sen tarkoittavan tarkoittavan suomeksi, että olen vaikea tapaus. Hän totesi, että minä sanoin sen eikä hän.
Kaiuttimesta huudeltiin välillä lääkintävahtimestaria, välillä välinenhuoltajaa ja joskus Makea.
Lääkäri joutui viiltelemään aika paljon ihoani ja välillä hän nyki katetria. Kyseli sattuiko se. Ei pahemmin eli annoin hänelle luvan harjoittaa kiskontaa. Hän sanoi tekevänsä viiltoja, koska halusi nähdä mitä tekee. Muutoin voisi tulla vahinkoja.
Lääkäri jutusteli hoitaessaan hommaa, etupäässä asiaan liittyvää, mikä tuntui mukavalta. Puudutuksista huolimatta minulle alkoi tulla raihnainen olo. Ajattelin, että rentoutus suoneen olisi sittenkin ollut paikallaan. En viitsinyt pyytää sitä enää tässä vaiheessa. Sankariuskin on tosin vanitas-meininkiä näissä kuvioissa.
Lääkäri sai katetrin kiskotuksi ulos. Siinä oli cuffista lähtien monen sentin matkalla veristä kudosta. Olipa ollut ainakin kunnolla paikoillaan. Haava-alue ommeltiin kiinni. Tikit voi poistaa viiden päivän päästä. Katetri katkaistiin ja sain laskimopään putkilossa mukaani osastolle. Sieltä se lähti viljelyyn.
Hoitaja kutsui kaiun. Se tarkoitti kuljettajaa. Selvisi, että Kaiku on järjestelmä, johon kuljetustilaukset laitetaan lähtö- ja päätepisteineen. Kuljettajat saavat tilaukset kännyköihinsä tai mitähän ne tarkkaan ottaen sitten ovatkaan.
Sattui niin, että Sfinksi tuli hakemaan minut myös takaisin. Kädennosto palvelukseen astumisen merkiksi. Kyllä hän tuntui kommunikoivan muidenkin kanssa, mutta tyyli on minimalistinen.
Sitten pääsin osastolle. Scarry-meininki jatkui, mutta siitä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti