Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 10. maaliskuuta 2016

Lähden menemään

Toinen lääkäreistä kävi jututtamassa minua. Sanoi, että voin lähteä kotiin, jos haluan. Hän aikoi jutella toisen lääkärin kanssa, josko tämä keksisi jotakin jalkojen vihlomisesta.

Ei ole tapahtunut mitään. Aion nyt lähteä täältä. Tämä seisova sairaalahuoneen tunnelma kuluttaa. Vaimoni on lähtenyt Kultiksen luo. Minäkin menen sinne. Olisin toivonut jotakin tietoa jaloista, mutta josko sitten huomenna.

Viime yö oli outo. Nukuin ensin ehkä puolentoista tunnin siivuja, sitten puolen tunnin ja lopulta vielä lyhyempiä. Kummallista. En osaa sanoa, johtuiko jalkojen vihlomisesta. Yökkö oli käynyt muutaman kerran katsomassa minua ja olin nukkunut. Minulla ei ole mitään havaintoa hänen käynneistään. Hän tosin osaa liikkua hyvin hiljaa, joten ehkä en ole kuullut. Voi myös olla, että hän on sattunut paikalle juuri nukkumisteni aikoina.

Ensi yön nukun omassa sängyssä. Luulisin, että sujuu paremmin.


Ei kommentteja: