Otin jonkin aikaa sitten osaston kirjahyllystä dekkarin ja ajattelin lukea välillä jotakin mukaansatempaavaa. Teos oli Patricia Cornwellin Pedon leima. Olen joskus lukenut Cornwellin Scarpetta-teoksia, mutta varmaankin kyllästyin niihin. Turhan kovapintaisia olivat.
Tämä teos on järkyttävä. Se on uskomatonta väkivallalla mässäilyä. Lukemiseen käytetyn ajan olisi todella voinut käyttää paremmin. Cornwell osaa kuitenkin kirjoittaa niin, että tekee mieli jatkaa.
Teos kuuluu Cornwellin kokeiluihin, joissa väkivalta on erityisen julmaa. Cornwell itsekin arvelee menneensä liian pitkälle. Pahuus on kuitenkin hänen lähes kaikkien teostensa kantava teema. Kirjailija sanoo kokeneensa itse kovia lapsena. Kirjoittaminen kumpuaa siitä, että tekijä on itse joutunut alistetuksi lapsena.
Jotakin tämä kertoo maailmasta. Cornwellin julmia teoksia on myyty miljoonittain. Minäkin maitonaama tällaista sitten luen. Taito sekin, että osaa muuttaa traumansa miljooniksi dollareiksi. Lukemani teos on läpeensä kyyninen. Siinä ei ole vähääkään toivoa. Kaikki on rumaa ja pahaa. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän katalia.
Miksi tällaiset kirjat menestyvät? Miksi minä luin tämän kirjan?
8 kommenttia:
Heikki, kiitos että kirjoitit tuon. Hyvin usein ihmettelen mitä kulttuuria ja taidetta voi nähdä pahuudessa ja väkivallassa. Maailma niitä tulvillaan. Ehkä sinun piti lukea tuo kirja siksi, että toit asian esille ja tulit kirjoittaneeksi kirja-arvostelun muille. Se hyvä, koska sinulla on selkeä ajatus ja sujuva kynä. Jatkapa vaan kirjoittelua - ja ajatuksetkin on kiinnostavia! t. Heta :)
Yhdyn kyllä mielipiteeseesi ihan täysin! Nuorena luin hyvin avoimin mielin kaikkea kirjallisuuttaa. Olen kuitenkin ihminen, joka jää "makustelemaan" lukemaansa pitkäksi aikaa. Tuon tyyliset kirjat vaikuttavat niin pitkään omaan mielialaani, joten olen päättänyt pysyä niistä erossa. Luen paljon, mutta kirjoissakin pitää olla kauneutta ja hyvyyttä, kun sitä elämässäkin, vielä tänä päivänä kaiken pahan keskelläkin on.
Kiitos tuosta! Olen itsekin lukenut Cornwelleja. Tuon kirjan jätin nimen perusteella lainaamatta ja kritiikkisi tukee päätöstäni jättää kirja kirjastoon.
olen ihan samaa mieltä. Aluksi luin niitä innoissani, nyt en pysty edes avaamaan. Enkä tiedä, miksi tuollaista pitää kirjoittaa!
Viihdettä se kai on. Kumma, että väkivalta saa viihtymään. Kiitos Heta viestistäsi!
Kauniissa maalauksissa on hyvä olla jokin rosokohta, joka tuo vastakohtaisuutta ja jännittää teoksen. Mitä pitää ajatella teoksista, jotka ovat pelkkää rosoa.
Hyvä päätös. Olen joskus lukenut cookeja, jotka ovat säyseämpää tavaraa.
Niissä on niin kovin synkkä maailma eikä toivon näkymiä ole.
Lähetä kommentti