Scarrymainen meno jatkui, kun minut vietiin vielä hammaskuvaukseen, joka tapahtui Tornisairaalan alakerroksissa. Nyt minut vietiin miltei panssarivaunulla, kun sänkyyni kiinnitettiin tiputustolppa ja koko hoito miehineen päivineen kyörättiin hammaskuvaamoon.
Kun saavuimme osaston vastaanottoon, virkailijatar luki tietoni rannekkeestani. Se sai aikaan pienen sähköiskun. Minä siihen, että hyvä kun vanhassa miehessä on vielä kipinää. Virkailijatar ei jäänyt vastausta velkaa vaan tokaisi, että mistä tiedät mistä se tuli. Minä heti herrasmiehen moodiin ja vakuuttamaan, että sinustapa tietenkin.
Sitten odottelemaan. Olin ottanut lukemista mukaani ja nyt sitä tarvittiin, kun jouduin tovin odottamaan. Sitten hammaskuvaaja tuli ja alkoi siirtää panssarivaunuani kuvaamoon. Pidin kättäni sängyn reunalla ja hän varoitteli, että sattuu jos jää väliin, mutta voidaan kuvata sekin saman tien. Virkailijoilla ja yhdellä odottavalla potilaalla nauru maittoi.
Kuvaaja kysyi olenko ollut hammaskuvauslaitteessa. Se, että siinä oli uloke, jonka yläpään reuna pantiin hampaiden väliin, vaikutti tutulta. Laite oli ilmeisesti kuitenkin uutta mallia, jollaisessa en ole käynyt, koska osa siitä näytti oudolta. Olin lieassa kiinni ja kuvaaja siirsi sänkyäni niin, että ulotuin laitteeseen.
Laite oli kuin sellainen pyörälaukkupari, jonka puolet on tarakan yli yhdistettynä ja liitoskohdassakin on säilytystilaa. Pää pantiin väliin ja asetukset tuunattiin sopiviksi. "Laukut" kiertyivät ja koskivat harteita. Homma oli pian ohi. En viitsinyt tarjota edellisen kuvauksen puujalkavitsiäni.
Sitten minut siirrettiin ei missään-paikkaan, jossa melkein yläpuolellani oli tv-ruutu, josta kuuluva puhe häiritsi lukemista. Ohjelma ei erityisemmin kiinnostanut, mutta katsoin viljelyohjelmaa kun en oikein muutakaan voinut. Sitten ohjelma muuttui kiinnostavaksi, mutta pian minua taas vietiin.
Paluumatkan kuljettaja oli tuppisuutyyppiä.
Olen saanut sitten lisää antibioottia ja punasoluja valuu tälläkin hetkellä suoneeni kanyylin kautta.
Tiedoksi: Olen päättänyt olla linkittämättä postauksiani enää Twitteriin. En usko sen juurikaan hyödyttävän lukijoitani. Jos kuitenkin tunnet hyötyväsi, please, ystävällisesti ilmoita minulle vaikkapa kommenttina tai sähköpostiini (heikki.honkala(at)icloud.com, niin harkitsen asiaa uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti