Riskeerasinko liikaa?

Matka Isnäsin onnistui oikein mukavasti. Kahden lapsenlapseemme isä toimi chefinä ja tarjoili herkkua toisensa jälkeen. Hän vakaumuksellinen ortodoksi ja lauloi alkuvaiheessa ja lopussa "Kristus on ylösnoussut, kuolemalla kuoleman voitti ja niin edelleen". Alkupaloina oli keitettyä kieltä ja marinoitua sydäntä. Kielensiivujen päällä oli mämmimajoneesia ja etikkarakeita. Minä jouduin tyytymään pelkkään kieleen erikoisruokavalioni vuoksi. Etikkarakeet viittasivat siihen, että Jeesukselle annettiin etikkaa juotavaksi. Karitsan sydän oli Jeesuksen viattomuuden symboli. Sitten saatiin maa-artisokkakorvasienikeittoa. Ihminen on maasta tullut. Kolmantena ateriana oli keitettyä parsaa Hollandaise-kastikkeen kanssa. Tämä kai viittasi kevääseen. Makuyhdistelmä oli todella hyvä.
Sitten tarjoiltiin kantarellimuhennosta ja oliivisipulitomaattihakkelusta. Näitä en minä saanut, koska ne oli tehty tuoretavarasta. Vihreä salaatti ja graavi lohi jäivät myös minulle luvallisten lajien ulkopuolelle. Niiden oheinen hapanleipä jäi myös minulta pois. Karitsaa, lohkoperunoita ja keitettyjä vihanneksia sain syödä. Tuulihattukin oli kieltolistalla, koska siinä oli mätiä ja tuorejuustoa. Jälkiruokana oli rahkapiirakkaa, kulitsaa ja muita herkkuja. Pashaa minulle ei tarjottu, koska se on tuoretavaraa. Ja sitten kahvia.

Minä sain syödä aivan riittävän aterian, vaikka en kaikkea saanut ottaa. Herkullista oli. On tuo meidän rakas J-chef varsinainen ruokataiteilija.

Chef oli halunnut kutsua laajalti Isnäsin asukkaita ja näin edistää kylän yhteisöllisyyttä. Tämä on minusta hyvin arvostettavaa. Paikalla olikin lapset mukaan lukien kolmisenkymmentä henkeä.

Isnäs on ikivanha kylä. Kun saha on toiminut, alueella olevissa punamultataloissa on ollut lukuisia hellahuoneen ja kamarin asuntoja, jossa ruotsinkieliset työläiset ovat asuneet perheineen. Nyt asunnot ovat yhdisteltyjä isommiksi. Tyttäremme perheineen asuu yhdessä sellaisessa. Saha-alue on sataman yhteydessä. Paikalle oli saatu vieraita myös vastakkaiselta puolelta Isnäsiä.

Saha-aluetta kamarini ikkunasta kuvattuna

Ruokailu ja seurustelu kesti tuntikausia. Minä olin kamarissa, jotta en saisi tartuntaa. Lopussa tulin saliin, kun väki oli vähentynyt. Minulla oli lokoisat oltavat. Minulle tuotiin sinne niitä ruokalajeja, joita sain syödä. Välillä sain nauttia sukuhaaramme nuorimman seurasta. Hän on vasta kaksi ja puoli kuukautta vanha. Välillä sain myös juttuseuraa.

Minua pikkuisen vilutti kamarissa. Siellä mittasin kuitenkin normaalin 36,5:n lämmön. Vielä kotonakin on ollut vilunväreitä. Täälläkotona  olen mitannut enimmäislämmöksi 37,1 astetta. Olenkohan vilustunut? Varsinaiset tautitartunnat kai kypsyvät kauemmin.

Toivottavasti en riskeerannut liikaa. Jos nousee 38:an, minun on kerättävä kampsuni ja lähettävä osastolle.