Hematologian osastolla potilaan peruspaikka on sänky. Kolmiosairaala ei ole kovin vanha, mutta senkin suunnittelussa on päädytty sänkyperustaiseen hoitoon. Huoneissa on toisin pienehköjä pöytiä, irrallisia tuoleja ja joissakin jopa nojatuoli. Kuitenkin potilas ohjautuu luontaisesti pötköttämään sängyssä suurimman osan olostaan sairaalassa.
Käytävässä on liikuntalaitteita, jotka tuntuvat olevan vähällä käytöllä. Yhden käytävän päässä on jalkapallopeli, jota en ole koskaan nähnyt kenenkään käyttävän.
Sängyssä oleminen surkastuttaa jalkojen lihaksia hämmästyttävän nopeasti. Minä en ensimmäisen sytöstaattihoidon jälkeen tahtonut millään päästä jaloilleni. Minua kannustettiin kovasti istumaan pöydän ääressä, mikä oli hyvä asia. Minua myös treenattiin seisomaan. Lihasten heikkenemistä oli tuossa vaiheessa hankala välttää, koska olin niin huonossa kunnossa.
Meitä kannustetaan osastolla kävelemään käytävässä, mikä on oikein toimiva konsti, koska niin jalkalihakset pysyvät kunnossa.
Sängyssä makaaminen on puuduttavaa silloin, kun potilas on vähintään kohtalaisessa kunnossa ja useinmiten hän on. Kun osastolle tullaan saamaan sytostaatteja, on edellisistä jo toivuttu ja veriarvot ovat kohtuulliset. Uusien sytostaattien vaikutus tulee viiveellä.
Sänkyhuoneiden ulkopuolella 7A:lla on potilaille vain päivähuone ja käytävät. Päivähuoneessa on isohko ja pienempi pöytä, sohva, nojatuoli ja muita tuoleja. Siellä istuu aika harvoin potilaita. Jos istuu, he ovat yleensä käymässä vaikkapa katetrin huuhtelua varten tai lukemassa Hesaria. Jostakin syystä erityisesti naispotilaat viihtyvät sänkyhuoneissa.
Mietin voisiko osaston suunnitella toisenlaisista lähtökohdista. Voisiko pohjapiirroksen ja kalustuksen suunnitella niin, että ne ohjaisivat potilaita muualle kuin sänkyihin. Monet hoitotoimenpiteet ovat sellaisia etteivät ne edellytä loikoilemista. Esimerkiksi verikokeen voi otta missä vain, missä on tuoli potilaalle.
Useinmiten hoitotoimenpiteet tehdään, kun potilas on sängyssä. Siksi sänkyjen ympärillä pitää olla tilaa. Jos sänkyjen pitää olla aina makuuvalmiina, rakennusneliöiden hinta luultavasti tulee ongelmaksi, jos pyritään suunnittelemaan uudenlaisia potilastiloja. Entäpä, jos sängyt voitaisiin nostaa pystyyn seinille? Näin saataisiin tilaa, mutta jouduttaisiin toki siirtelemään huonekaluja jotta tila saataisiin viihtyisämmäksi. Voi olla, että tästä tulisi kynnys.
Sänkykeskeisyys perustuu olettamaan potilaan passiivisuudesta. Hän ottaa vastaan hoitotoimenpiteitä ja muulloin yrittää saada aikansa kulumaan. Koska potilaat ovat yleensä aika toimintakykyisiä, voisiko sairaalakonseptia mullistaa niin, että potilaat voisivat tehdä osan hommista. Esimerkiksi siivoaminen olisi varmasti todella hyvää liikkuvuustreenausta. Minä en erityisesti välitä siivoamisesta, mutta yhteistoiminnallinen ympäristö voisi hyvinkin innostaa siihen.
Ruokaa saavat jakaa varmaan vain henkilöt, joilla on hygieniapassit sun muut sellaiset hallussaan. Suurin osa potilaista ei soveltuisi näihin hommiin, mutta joillakin saattaisi olla tämäkin puoli kunnossa.
Puhtaiden vaatteiden ja tekstiilien järjestäminen kaappeihin voisi olla sopivaa hommaa potilaille. Laitosapulaiset tekevät nykyään paljon tärkeää työtä, jota ilman sairaala ei toimisi. Heidän roolinsa voisi muuttua ohjaukseksi. He voisivat pitää itsensä ajan tasalla eri potilaiden kunnosta ja käyttää heitä resurssinaan. Yhteisissä puuhissa potilaat tutustuisivat toisiinsa ja he voisivat viihtyä paremmin yhteisissä tiloissa.
En tiedä voisiko potilaiden integroimisella toimintoihin saada aikaan säästöjä lyhyellä tähtäyksellä. Ehkä ei. Potilaiden liikkuvuuden ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta sillä voisi olla merkitystä.
Varmaankin hommailujen pitää perustua vapaaehtoisuuteen ja lähtökohtana olla potilaiden etu. Huonokuntoisille ja rauhaa kaipaaville pitää myös olla omat järjestelyt tarjolla.
Nykyään on saatu hyviä kokemuksia senioreiden asumisesta heille suunnitelluissa kerrostaloyhteisöissä (esimerkiksi Loppukiri Helsingin Arabianrannassa). Ehkä jotkin käytännöt voisivat sopia sairaaloihinkin.
13 kommenttia:
Hei, seurailen taustalla blogiasi, jonka löysin jokin aika sitten. (Entisen) toimintaterapeutti-minän korvaan erittäin mielenkiintoisia pointteja tässä postauksessa.
Mielenkiintoisia ja hyviä huomioita. Tietoteknisiä laitteita ja asioita voisi myös liittyä laitosten kehittelyyn.
Vuoden 2009 potilaana samalla osastolla, jolloin meitä oli jopa 4 potilasta samassa huoneessa, meillä oli tiukat määräykset hygienian suhteen. Esim. toisen potilaan tavaroihin ei saanut koskea, TV:n kaukosäädin ei saanut kulkea kädestä käteen, vaan yksi hoiti säädinhommat. Ei taatusti olisi tullut kysymykseen mikään puhtaiden vaatteiden yms. järjestely kaappeihin. Jos pudotin pyyhekumin lattialle, niin se laitettiin roskikseen.
Sängyn "vankina" ahtaassa huoneessa sain itselleni sopivaa liikuntaa ja tekemistä sillä, että pyrin itse hoitelemaan liinavaatteiden vaihdon sänkyyni ja muutenkin olemaan mahdollisimman omatoiminen kaikessa, missä pystyin.
Mielenkiinnolla seuraan päivittäin blogiasi.
Olet ihmeen energinen ihminen noiden rankkojen hoitojen aikanakin, kun vertaan omaa
voimattomuuttani vastaavassa tilanteessa. Enpä olisi kotilomalla voinut kuvitellakaan lähteväni vaikkapa Ateneumiin tai kyläilemään.
Valoisaa mieltä ja voimia Sinulle edelleen!
Raili Espoosta
Mukavaa. Tervetuloa mukaan! Kiitos kommentistasi.
Kiitos! Niillä saattaisi olla sijansa. Nyt hoitajat käyvät tarkistamassa potilaan asioita pc:ltä. Ehkä heillä voisi olla kännykät siihen. Heidän työnsä on kuitenkin aika käytännöllistä. Epäilen ettei suuria digiloikkia ole tässä löydettävissä.
Kiitos Raili viestistäsi ja palautteestasi! Osasto oli varmaan tuolloin Tornisairaalassa, koska Kolmiosairaala on valmistunut 2010. Uudessa paikassa on väljempää, koska on vain yhden ja kahden hengen huoneita. Ehkä hygieniaa on pikkuisen löysätty. Minäkin tiedän etten saisi nostaa itse lattialle pudonnutta tavaraa. Tuollaista kaukosäädinsääntöä en muista kuulleeni. Aurinkoista kevättalvea sinullekin!
Valoisa ja idearikas postaus! Sairaala on ympäristö,jota voisi paljonkin muuttaa.
Itse olen miettinyt, miksei sairaaloissa ole sen enempää taidetta. Seiniä olisi metrikaupalla ja kuutioita esitellä taidetta: maalauksia, veistoksia, valotaidetta. Sairaalaan tullaan elämään, se on välillä osa elämää. Taide kertoo aina elämästä ja herättää ajatuksia,muistoja ja tunteita. Yksi mukava olisi päiväkahvikonsertit, taidetta sekin.
PS. Löysin sivullesi Facebookin kautta. On kai ok kommentoida näitä?
Hematologian osasto 7A:lla ei taida olla taidetta ollenkaan. Syöpäklinikan seiskakerroksessa on aika runsaasti ja sisustuskin on disainattu varmaan lahjoituksena. Meikun vanhalla puolella on taidetta. Siellä järjestetään myös näyttelyitä. Syöpiksellä oli kerran myös jokin musiikkiesitys joka pidettiin eri kerroksissa. Seiska A on kovin neitseellinen ympäristö. Siellä voisi olla ja muuallakin tietysti lisää. Mukava kun löysin blogiini ja lämpimät kiitokset kommenteistasi, jotka ovat tervetulleita. Mukavaa kevättalvea sinulle.
Kiitos! Taidan linkittää blogiisi ylläpitämälläni sivustolla Erityispedagogiikka - Specialpedagogik. Vaikkapa otsikolla "Elämän mielekkääksi kokeminen ei ole terveydentilasta kiinni". Olisiko hyvä? Tervetuloa tykkäämään sivusta - ja opiskelemaankin alaa avoimessa yliopistossa, jos vain intoa riittää. Minun opiskelujeni viimeisin kurssi oli Syrjäytyminen. Sen tenttiin valmistautuessa eksyin tälle sivullesi. Oikein virkistävä oli nähdä, että on ihmisiä, joilla on kyky elää tässä hetkessä eikä se perinteinen mutku-sitku-noku. Kiitos näistä teksteistä!
Erityispedagogiikan sivu on siis Facebookissa.
Lämpimät kiitokset Lumihiutale kannustavista sanoistasi. Minulle sopii oikein hyvin suunnittelemasi linkkaus. Kävin jo tykkäämässä sivusta. Varmaan oppisin tärkeitä asioita mainitsemallasi kurssilla. Minä olen jo niin lähellä eläkeikää, etten taitaisi ehtiä opettajan työssäni niitä paljoakaan soveltamaan. Oikein hyvää pääsiäistä sinulle!
Lähetä kommentti